SOUNDI 5 / 2006

KUUKAUDEN DEMO: DISCARD

Heikki Miettinen (laulu),

Ohto Jaatinen (kitara),

Janne Roiha (kitara),

Mikko Kytösaho (basso),

Toni Ronkainen (rummut)

www.burythesun.net

Joensuun suunnalla on kaluttu tarkkaan thrashin ja speedin tarjontaa pitemmälläkin aikajänteellä. Discard on hionut omaa tyyliään soittelemalla alkuun Slayeria, The Hauntedia sekä Sepulturaa, ja vaikutteet ovat toki kuultavissa. Bändi ei ole kuitenkaan jäänyt lepäämään laakeireilleen teknisten tekijöiden hiouduttua kohdalleen, vaan omasta materiaalista löytyy esikuvista erottavia tekijöitä. Discardin jäsenet ovat kukin tavattoman taitavia soittajia, eikä taitoja säästellä. Biisit ovat hyvin teknisiä, thrashin kohdalla jopa proggressiivisiksi luonnehdittavia sävellyksiä. Bändillä on tinkimätön ja vihainen asenne, mutta kaikesta kumpuava ankaruus on selvästi jäsennellympää kuin monilla muilla saman tyylisuunnan edustajilla. Sävyjä nimittäin riittää ja tyylitaju on kohdallaan.

DISCARD – HAASTATTELU

Bändi on vasta parin vuoden ikäinen ja taukokin on jo ehditty pitää. Silti yhtye kuulostaa erittäin valmiilta. Soittokokemusta ilmeisesti piisaa koko ryhmällä entuudestaan?

– Muilla jätkillä oli ennen Discardia muita projekteja, ilmeisesti jotakin dark metal -hommia. Minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista taustaa. Olen mörähdellyt huvikseni nauhalle yhteen sun toiseen juttuun, mutta tämä on ensimmäinen projekti, jossa olen aktiivisesti bänditoiminnassa mukana, vastaa yhtyeen laulaja Heikki Miettinen.

Taidatte olla jonkinlaisia luonnonlahjakkuuksia, kun soitto kulkee mallikkaasti noinkin vaatimattomalla kokemuksella?

– Me soitetaan kyllä hyvin yhteen näinkin lyhyellä kokemuksella, mutta kemiat sopivat hyvin yhteen, eikä keskinäisiä riitoja tule. Ilmeisesti minulla on hyvät geenit, hyvä säkä tai jotain, kun laulu sujuu.

Omia kappaleita bändillä on toistaiseksi vähän. Minkälaiseen tahtiin niitä syntyy?

– Inspiraation mukaan. Parhaimmillaan voi tulla parikin biisiä illassa. Molemmat kitaristit ja minä olemme säveltäjiä. Soitamme kappaleet kavereille ja kysymme mielipiteitä. Koko bändi sovittaa ja antaa omaa panostaan mukaan. Biisit eivät paljoa muutu treenikämpällä. Minä kun en soita mitään, välillä tulee tehtyä sellaisia riffejä, että niitä ei pysty fyysisesti soittamaan. Niitä pitää sitten jonkin verran muokkailla.

Kumpaan suuntaan olette enemmän kallellaan, Ruotsiin vai Amerikkaan?

– Puoliksi se melkein menee. Itse en ole Ruotsiin yhtään kallellaan, mutta molemmat kitaristit ilmeisesti tykkäävät jonkin verran Göteborg-hommista. Kaikille iskee Panterat ja Testamentit ja muut USA-meiningit. Ilmeisesti yritämme epätoivoisesti vetää fuusiota siitä välistä. Välillä ei itsekään tiedä, tekeekö melodisempaa vai Pantera-groovea.

Mitkä ovat keskeiset muutokset verrattuna ensimmäiseen demoonne?

– Tiukempi soitanta ja sanoisin, että biisimateriaali on parempaa.Kitaristi Ohto sävelsi ekalle kaikki biisit, mutta uudella demolla on useamman jäsenen kappaleita. Treenikämpällä käymme kerran, pari viikossa soittamassa, miten nyt aikoja sattuu saamaan. Joensuussa on treenikämpistä pulaa, mutta motivoituneita ja innostuneita bändejä on paljon.

Minkälaiset tavoitteet teillä on?

– Levytyssopimusta tietysti yritämme saada, ja myös keikkakokemusta. Bändi kuulostaa lavallakin tiukalta. Vika meillä on siinä, että olemme hirveitä perfektionisteja. Jätkät alkaa viritellä kitaroita biisien välissä, eikä se sovi thrash-mentaliteettiin. Ilmeisesti minun pitää alkaa komentaa muita.

 

MUUT KATSASTETUT

ICONOFEAR
Timo Aspiala (kitara), Lasse Carlsson (basso), Aki Holma (kitara), Rami Kokko (rummut), Heidi Parviainen (koskettimet, laulu), Thomas Vee (laulu)

Iconofearin rivit ovat uudistuneet, kun Kiukaan soittajat ovat alkaneet keskittyä omaan pääyhtyeeseensä. Muutokset rivistössä ovat tuoneet muutoksia myös musiikkiin. Perusasiat ovat edelleen kohdallaan, mutta tapahtuneita tarkistuksia ja täsmennyksiä voi tervehtiä ilolla. Iconofearin progevivahteiset teokset ovat aiempaa jylhempiä, mahtipontisempia ja massiivisempia. Tietenkään demon tuotanto ei aivan tee oikeutta biiseille, mutta yhtyeen potentiaali on selvästi kuultavissa. Uusilla biiseillä etenkin naislaulu tuntuu kohoavan uusiin ulottuvuuksiin, ja pitkät melodiset kaaret kielisoittimien jyrinän yläpuolella rakentavat tunnelmallisesti huikean yhdistelmän. Iconofear vie uusilla biiseillään metallia hienovaraisin askelin suuntaan, jossa monen muun tyylitaju loppuu helposti kesken. Iconofearin ideat kantavat ja bändi työstää materiaaliaan selvästi pieteetillä. Siksi siitä on helppo nauttia.

FIFTH ELEMENT
Kake Haaramo (laulu), Vesa Lehto (kitara), Kimmo Lamminsivu (basso), Lari Kettunen (koskettimet), Tommi Ristanen (rummut)

Nokialaisbändi on laajentanut kokoonpanoaan kosketinsoittajalla sitten parin vuoden takaisen edellisen demonsa. Muutama vuosi sitten bändin kappaleissa jylläsivät päällimmäisinä selkeät kasarivaikutteet, mutta sovituksissa oli vielä varaa mahtipontisempaankin toteutukseen. Nyt sitten kaikki onkin kohdallaan. Kosketinsoittajan myötä yhtyeen ilme on piirun verran nykyaikaistunut juuri sopivasti ja sovituksissa bändi tavoittaa viimein sen suuren mutta silti hillityn äänimassan, joka tekee oikeutta yhtyeen sävellyksille. Nyt Fith Elementistä kuuluu nöyrä kunnioitus perinteitä kohtaan, mutta myös aito ja tervehenkinen ylpeys omasta työstä. Jälleen kerran Fifth Element vakuuttaa laajalla rintamalla, sillä yhtyeeltä löytyy roimasti herkkyyttä hienoihin balladeihin ja introihin kuin myös vahvaan ritarihenkiseen metalliin, josta varhainen Kamelotkaan ei ole kaukana.

ROYAL TRUCK
Marko Lehtinen (laulu, kitara), Roope Ohert (kitara), Timo Aspiala (rummut), JJ Hjelt (basso)
www.royaltruckband.net

Rock ei ole raskaalla kädellä soitettuna mitenkään helppo lajityyppi ja kliseet vievät helposti mennessään. Royal Truckin soittajilla on pitkä kokemus ja vuodet ovat antaneet oppia, sillä bändi hyppii sujuvasti kaikkien karikoiden yli. Vaikutteet kattavat suunnilleen kaiken AC/DC:stä Zakk Wyldeen, ja bändi tekee kappaleillaan kunniaa paitsi esikuvilleen, myös itselleen. Eipä nimittäin bändi olisi voinut osuvampaa nimeä keksiä. Yhtye jyrää raivauspuskuri tanassa, mutta silti biiseissä ja yhtyeen esiintymisessä on jotakin ylevää ja majesteetillista. Jos joku on joskus sattunut olemaan huolissaan tukevan rockin puolesta, siinä tapauksessa pelastus löytyy Royal Truckista.

RADICAL M PROJECT
Esa Uusimaa (laulu, kitara), Jenny Malmberg (laulu), Sami Puolakka (kitara), Matti Suomela (basso), Otto Väisänen (rummut)
www.radicalmp.cjb.net

Vaasalaisen RMP:n ensisijainen tavoite on perin simppeli: industrial-soundien yhdistäminen oikeiden soittimien kanssa. Toteutus ei välttämättä ole aivan helppo, mutta yhtye onnistuu tavoitteissaan. Bändin soundimaailma on kaiken kaikkiaan hyvin luonnollisen oloinen koneineen kaikkineen. Ankaruusakselillakin bändi pääsee lähelle etsimäänsä siitäkin huolimatta, että hetkittäin yhtyeen rajuudessa on tiettyä päälle liimatun tuntua. Kun yhtyeen rajuus pääsee lyömään kättä naislaulajan huikeiden melodioiden ja loistavan äänen kanssa, pikkuseikat voi unohtaa. RMP saa aikaan erittäin tyylikästä ja sävykästä metallia, jossa ei konstailla turhia.

CHARISMA
Olli Kokkonen (rummut), Mikko Kähkönen (kitara), Teemu Ahtonen (laulu), Altti Karjalainen (basso), Heikki Kähkönen (kitara)
www.charismarock.com

Charisman pari vuotta sitten ilmestyneellä edellisellä demolla yhtyeen vaikutteiden kirjo oli paljon laajempi kuin nykyään. Tähtäimen ruuvaaminen tiukemmalle on tehnyt pelkästään hyvää, sillä bändi vaikuttaa paljon selkeälinjaisemmalta nykyään. Biisimateriaali ei ole vieläkään täysin ylivertaista, mutta yhtyeen kappaleet ovat aiempaa ilmavampia, rankempia ja myös moniuloitteisempia. Viimeksi yhtyeen laulaja sai moitteita hieman sävyttömästä äänestä, mutta hän tuntuu oppineen hallitsemaan puutteensa ja parantamaan vahvuuksiaan. Ja jälleen kerran Charisma kerää pisteet tanakalla soitolla, jossa riittää yltäkylläisesti asennetta.

MIND ABDUCTION
Tuomas Pere (kitara, laulu), Jussi Hautamäki (kitara), Olli Markkula (rummut), Joona Alamäki (basso)
www.mindabduction.com

Raumalais-turkulainen Mind Abduction järjestää mielenkiintoisia metallisia visioita. Bändi tuntuu hallitsevan asenne- ja thrash metallin, mutta vaikutteita löytyy laaja kirjo myös tyylisuunnan muilta alueilta. MA harrastaa ansiokkaasti murjovaa suoraa paahtoa, mutta bändi on itsekin havainnut, että se ei pelkästään riitä. Mausteeksi löytyy rytmillisiä kikkoja ja kokeilua melodioilla. Parhaimmillaan yhtye on kuitenkin näppärien riffiensä parissa silloin, kun mutkat vedetään suoriksi. Kokonaisuus on varovaisesti arvioiden mielenkiintoinen, mutta perin hajanainen. Vaikka kappaleissa on paljon hyvää, niistä on vaikea saada kunnollista otetta. Kenties jo osien karsiminen sävellyksistä saattaisi auttaa asiaa ja siten jäsentää kokonaisuutta paremmin.

SILENT THRENODY
Teemu Kuusento (kitara, laulu), Jussi Sauvola (koskettimet), Miikka Hanhela (basso), Antti Pätsi (rummut), Joni Säkkinen (kitara)
www.silentthrenody.com

Oulun suunnalta tulevat bändit eivät yleensä pahemmin goottimeiningistä perusta, mutta Silent Threnody on lähtenyt rohkeasti melangoottisille linjoille, kuten yhtye osuvasti itse tyylinsä määrittelee. ST edustaa goottityylin kevyempää laitaa, rohkeasti ja häpeilemättä. Ja yhtye on sisäistänyt tyylinsä vaatimukset erinomaisesti. Melodiat huokuvat nimenomaan melankoliaa, ja kappaleiden ilmavuus jättää reilusti tilaa mielikuvitukselle. Lisäksi laulajalla on hienolla tavalla kaihoisa, vaikkakaan ei niin tumma ääniala. Yhtye käärii kappaleensa kaikin puolin hienoon pakettiin ja sovitusrintamallakin rivit ovat suorassa. Toki yhtyeeltä löytyy persoonallisiakin piirteitä, mutta pääasiallisesti kappaleet vilisevät tyylisuunnan ominaisimpia piirteitä ja vaikutteita. Se ei ole välttämättä hyväksi jatkoa ajatellen.

AD LUNAM
Luna (laulu), Toni (kitara), Jakke (kitara), Enkeli (basso), Eero (koskettimet), Tomi (rummut)
www.adlunam.info

Vajaan kolmen vuoden ikäisen helsinkiläisbändin perusajatus oli vetäistä korkealta ja kovaa. Kovaa bändi heittää ilmiselvästi, mutta se korkeus jää hieman uupumaan. Laulajattaren ääni on ylärekisterissä hieman ohut, mutta kun neiti päästää äänensä soimaan matalammalla, homma ei jätä mitään epäselvää. AL:n laulajalla on selvästi ääntä ja asennetta.
AL soittaa heviä kasarimeiningin jalanjäljissä oikeastaan edes pyrkimättä etsimään uusia vivahteita. Moisen antaa yhtyeelle mielellään anteeksi, sillä kasarivaikutteet napsahtavat tarkkaan kohdalleen ja kun biisit toimivat kaikin puolin, niistä on helppo pitää. Harmillista vain on, että yhtye tuntuu paikka paikoin hieman laiskalta. Kun laulajan ohella muu bändi saa myös tunteet roihuamaan ja yhtye löytää edes ripauksen omaperäisyyttä, yhtye on valmis ammattilaiskehiin.

FM2000
Vepa (kitara, laulu), Rota (kitara, laulu), Sebü (basso, laulu), Kosmo (rummut)
www.fm2000.org

Pieksämäkeläisbändi on demopalstalle tuttu vieras muutaman vuoden takaa. Silloin bändin esitykset olivat lähinnä pahemman kerran hämmennystä aiheuttavaa sekameteliä, mutta nyt bändillä alkaa olla punainen lanka jo kohtuullisen kireällä.
FM2000 hyödyntää reilusti metallivaikutteita, mutta metallibändiksi yhtyettä on vaikea mieltää. Bändi hakee vaikutteita metallin ohella jatsin ja jonkinlaisen reggaen suunnalta. Kun sattumat on nyt viimein hämmennetty kunnolla, on tuloksena hyvin omaperäistä, yllättävää ja hilpeätäkin metal… – no, musiikkia. FM200 on terveellä tavalla nyrjähtänyt, joka varmasti tullee löytämään oman pienen fanijoukkonsa, kunhan yhtye saa vielä pikkuisen täsmennetyksi musiikillisia päämääriään.

CEREBRO
Jukka Hintikka (rummut), Arto Kettunen (kitara), Jarkko Korhonen (laulu), Matti Kolehmainen (basso), Marko Korhonen (kitara)
www.cerebromusic.cjb.net

Savolaisbändi Cerebro sekoittaa ansiokkaasti ruotsalaisvaikutteita kasarihevin melodioihin, ja tokihan sieltä pilkottaa muutamankin suomalaisbändin vivahteet. Cerebro on erittäin tiukka ryhmä, joka hallitsee myös biisien teon sovituksia myöten. Vaikka kaikki tuntuu olevan enemmän kuin kohdallaan, jokin haraa vastaan. Bändi piiska sivaltaa monissa kohdin kovin tutun oloisesti. Ei Cerebro sentään kopioimaan ole lähtenyt, mutta kappaleista jää puuttumaan jokin juuri Cerebrolle ominainen piirre. Niinpä kappaleet tuntuvat haihtuvan kuin savuna ilmaan.

HIRED GUN
Make Pöyhönen (laulu), Janne Heinonen (kitara), Petri Mikkonen (kitara), Miikka Möttönen (rummut), Juha-Matti Parkkinen (basso)
www.hiredgun.org

Hired Gun on vuosien mittaan parantanut juoksuaan, sillä nykyään yhtyeen soitossa on sulavuutta ja sujuvuutta aivan eri malliin kuin yhtyeen alkutaipaleella. Bändi raskaan laidan rock on saanut rinnalleen vaikutteita progepuolelta ja yhtye on alkanut korostaa melodioita. Ehkä yhtyettä voisi nyt syyttää lievästä linjattomuudesta, sillä kappaleiden anti on kovasti toisistaan poikkeava. Lisäksi laulaja osoittautuu yhtyeen heikoimmaksi lenkiksi, sillä hänen äänestään puuttuvat sävyt saavat aikaan sen, että kokonaisuus kuulostaa turhan harmaalta.

LOST SPECIES
Károly von Skrunk IV (kitara, laulu), Razze (koskettimet, taustalaulu), Markus (basso), Misha (rummut, taustalaulu)
www.lostspecies.pokol.hu

Lost Speciesin mättö on kehittynyt kovasti sitten yhtyeen edellisen arvioidun demon. Bändi on nostanut koskettimet keskeisimpään rooliin, ja suunnan muutos on aivan paikallaan. Periaatteessa yhtye toistaa kappaleissaan pitkälti samoja teemoja kuin monet hengenheimolaiset, mutta juuri koskettimien hauraan soundin ja yksinkertaisten, mutta nokkelien melodioiden ansiosta kappaleisiin syntyy kokonaan uusi taso. Kappaleet eivät ole vielä täysin vakuuttavia, mutta yhtye on oikealla tiellä.

STILLBURNED
Harberg (laulu), Ilves (kitara), Leiviskä (kitara), Karhunen (basso), Kanko (rummut)
www.stillburned.net

Keravalainen viisivuotias deathin ja thrashin sarkaa kyntävä Stillburned kumartaa edelleen syvään Slayerin ja Deathin suunnalle, ja bändin pääpaino onkin nimenomaan jenkkibändien tyylisuunnassa. Bändi päästelee menemään erittäin rivakasti ja tarmokkaasti. Juuri yhtyeen esiintyminen on vakuuttavaa työtä, sillä yhtyeen raivokkuus välittyy harvinaisen hyvin demolta. Ei Stillburned mene metsään biisiensäkään suhteen. Kappaleet on työstetty taiten tyylisuunnan periaatteita mukaillen, ja tässä on myös bändin polulla pienen pieni kompastuskivi. Materiaali on hieman kasvotonta, joskin hyvin sovitettua. Bändi pystyykin muilla avuillaan peittämään puutteensa ja kokonaisuutena yhtyeestä jää myönteinen kuva.

SURMA
Lepra Messias (laulu), Teuras (kitara), Kirottu (kitara), Vihamieli (rummut), Mestari (basso)
www.surma.fi

Surma soittaa suomenkielistä kalmametallia erittäin synkeä pilke silmäkulmassaan. Kuulostaako tutulta? Jos meillä ei olisi Ajattaraa, Surman puolesta voisi hyvinkin alkaa latoa pelimerkkejä pöytään. Surma onnistuu omalla sarallaan silti varsin hyvin. Yhtyeellä on tyly ja synkkämielinen asenne, laulajan kalmamurina toimii ja sanoistakin saa selvää. Surman biisit eivät ole pelkkää suoraviivaista turpaanvetoa, vaan bändi kiusaa mieltä laajemmalla rintamalla. Tavallaan helsinkiläisyhtye tekee oivallisesti rumasta kaunista ja vihasta miellyttävän tunnetilan. Nyt mikään ei oikein tunnu riittävän. Surmalla pitäisi olla enemmän jotakin omaa tarjottavanaan.

IKINAE
Tommi Niemi (laulu), Joonatan Alatalo (kitara), Tiitus Lehtinen (kitara), Ilkka Kivimäki (basso), Ossi Mäki-Reini (rummut, koskettimet, taustalaulu)
www.ikinae.com

Enthropian rippeille perustettu Ikinae uppoutuu vahvasti progevivahteiden siivittämään metalliin, joka on imenyt vaikutteita suunnalta jos toiseltakin. Ikinae on sopivasti persoonallinen, kokeileva ja silti perinteille arvon antava yhtye, jonka monitahoisissa sävellyksissä on väkevää paneutumista ja antautumista. Jossakin vaiheessa kappaleiden runsaus alkaa tuntua jo liialliselta ryöpyltä, mutta yhtye saa silti vedetyksi muutamilla johtoteemoilla oivallisesti kappaleidensa langat yhteen. Laulaja vaikuttaa yhtyeen ailahtelevimmalta jäseneltä, sillä välillä tämä päästelee huikeitakin suorituksia, mutta välillä taas hänen äänensä putoaa kovin keskinkertaiseen massaan. Ikinae on silti kokonaisuutena kiinnostava yhtye, mutta selkeämpää jäsentelyä bändiltä jää vielä hieman kaipaamaan.

HEREM
Valendis (laulu), Juho (kitara), Patrick (kitara), Tommi (basso), Jani (rummut)
www.herem.net

Tuore helsinkiläisyhtye hidastelee doomin tahdissa, mitä on demopalstalla viime aikoina harvemmin kuultu. Heremillä on mielenkiintoisia biisejä, ja hitaat tempot pysyvät hyvin hanskassa. Yhtyeen naispuolinen laulaja murisee sellaiseen tyyliin, että monia kundeja saisi hävettää. Herem käyttää harmillisen vähän kahden kitaristin suomia etuja hyväkseen, kun yhtye vain väläyttää, miten melodiset riffit saadaan kahdella kitaralla hienosti elämään. Herem on soittajien kokemuksesta huolimatta vielä alkutaipaleellaan ja tyylissä riittää vielä hiottavaa, mutta hävettävää ei ole.

ÄÄNIPORTTI
Janne Mikkonen (rummut), Sami Vänttinen (laulu, kitara), Jukka Parantainen (kitara), Jani Ung (basso), Mari Alasalmi (koskettimet)
www.aaniportti.com

Ääniportti oli runsaat kaksi vuotta sitten Antti Luukkasen käsittelyssä, ja vaikka yhtye sanoo heilahdelleensa rockin ja metallin välimaastossa, on ilmaisu ollut jo pitemmän aikaa raskaampaan suuntaan kallellaan. Luukkanen vertasi Ääniporttia lähinnä Niskalaukaukseen, mutta punkahtavan intron jälkeen homma muistuttaa kovasti Kotiteollisuuden toimintatapaa, vaikka musiikilliset eroavaisuudet ovat selkeät. Kokoonpano on kokenut reiluja muutoksia sitten edellisen demon, ja soitannollisesti bändi vaikuttaa kohtuullisen tiukalta ryhmältä. Parhaimmillaan bändi on melodisemmissa osioissa, ja koskettimet nousevat erittäin tärkeään ja ansiokkaaseen asemaan kappaleiden värittäjänä. Ääniportin sävellyksissä on runsaasti hyviä ideoita, mutta ne eivät aivan loksahda paikoilleen. Myös laulupuolella on vielä kehittämisen varaa.

ETURINTAMA
Ville Vaittinen (laulu), Jore Lehtinen (kitara), Janne Kyröläinen (kitara), Punk-Luukkonen (basso), Jakke Lehtinen (rummut)
www.eturintama.com

Parin vuoden ikäinen imatralaisbändi kuuluu suomimetallin genreen jo siksi, että laulukieleksi on valittu kotimainen. Yhtyeen kappaleissa on ripaus vaikutteita maailmalta, mutta melodioissa on tuttuja piirteitä lähinnä Suomi-rockin saralta. Periaatteessa Eturintama on kaikin puolin toimiva ryhmä eikä sävellyksissäkään sinänsä ole moitteen sijaa. Jotakin jää silti pahasti puuttumaan. Eturintaman tarjottimella on paljon kaikkea, mutta ei kuitenkaan juuri mitään. Kun joistakin biisien riffeistä tai melodiapätkistä saa napatuksi kiinni, yhtäkkiä ote lipeää. Ennen kaikkea bändiltä jää kaipaamaan selkeitä omia ideoita. Tällaisenaan Eturintama jää harmillisen värittömäksi.

VERISET ÄPÄRÄT
Teemu Seppälä (laulu), Jukka Kröger (kitara), M. Klemettilä (kitara), Heikki Kohvakka (basso), Ilkka Leskelä (rummut)
www.verisetaparat.net

Kun thrash toimii, se paiskaa turpaan lujalla kädellä ja puhaltaa tukan päästä. Juuri näin tekee jyväskyläläinen Veriset Äpärät. Bändi kunnioittaa vanhoja alan mestareita jopa niin, että se usein kaivattu omaleimaisuus hieman kärsii. Soittajat ovat kuitenkin kukin kovia alallaan, ja bändin pieksemä hurja meininki peittoaa kaiken muun alleen niin voimakkaasti, että pienemmät epäkohdat unohtuvat äkkiä. Yhtyeen laulajan kireä ja kipakka ääni antaa oman sävynsä bändille, sillä hänen ansiostaan kappaleisiin laskeutuu eräänlainen mielipuolinen taso. Kuitenkin yhtyeen olisi tarpeen välttää kuulijoidensa tylsistyttämistä, ja siihen auttaisi juuri omaperäisten piirteiden kehittäminen. Se vain kummastuttaa, miksi englanninkielellä laulava yhtye on valinnut itselleen suomenkielisen nimen varsinkin, kun nimi viittaa pikemminkin hardcorepunkin puolelle.