Haastattelu: Solstafirin laulaja on tavannut bändistä erotetun rumpalin vain kerran, ja tämän kohtaamisen hän muistaa hyvin

Solstafirin laulaja-kitaristi Aðalbjörn ”Addi” Tryggvason kertoo Soundissa 11/22 omia ja yhtyeensä kuulumisia oikein pitkän kaavan mukaan. Tarinaa riittää myös orkesterin alkuperäisestä rumpalista Guðmundur Óli "Gummi" Pálmasonista, jonka Tryggvason on tavannut tasan kerran perkussionistin erottamisen jälkeen. Tämä nettiartikkeli on osa pidempää haastattelua.
23.1.2023 10:36

Palataan musiikin äärelle. Jo Köld-albumi (2009) oli kova suoritus, mutta sen seuraajasta Svartir Sandarista (2011) muodostui Sólstafirin soundin kivijalka. Mitä silloin tapahtui bändin näkökulmasta?

– Aloimme suhtautua hommaan vakavammin. Treenasimme ja kirjoitimme Svartir Sandarin biisejä monen kuukauden ajan todella säntillisesti. Menimme harjoituskämpälle hyvissä ajoin, soitimme kuusi tai seitsemän tuntia, ja jatkoimme työskentelyä taas seuraavana aamuna. Omalta kohdaltani voin sanoa, että onnistuin nousemaan laulajana ihan uudelle tasolle.

– Näihin aikoihin bändi alkoi herättää oikeasti kiinnostusta, ja Svartir Sandir– sekä Ótta-levyjen kiertueet olivatkin melkoisia: satoja keikkoja eri puolilla maailmaa. Olosuhteet olivat silti usein varsin vaatimattomat, ja saatoimme joutua nukkumaan kylmällä betonilattialla jonkun itäeurooppalaisen klubin kellarissa. Kun tällaisissa oloissa rundaa pitkään, bändin yhteishengen pitää olla rautaisen hyvässä kunnossa. Muuten tulee ongelmia.

Niitä tuli. Yhtyeen alkuperäinen rumpali Gummi sai lähteä 2015.

– Hänellä on asiasta oma näkemyksensä, mutta niin on minullakin. Tilanne oli sellainen, että minulla, basisti Svavar Austmannilla ja kitaristi Sæþór Maríus Sæþórssonilla ei ollut mitään ongelmia, kun taas Gummin kanssa asioista piti vääntää vähän väliä. Jossakin vaiheessa tajusin sen, että Sólstafirin ura ei tule jatkumaan pitkään, jos Gummi pysyy mukana. Päätöksen tekeminen oli todella vaikeaa, mutta vaihtoehtoja ei ollut.

Gummi julkaisi myöhemmin katkeran selonteon, jossa hän kritisoi erityisesti sinua. Oletko törmännyt häneen viime vuosina?

– Yhden kerran. Oli sekin tapaus! Menin isolle kuntosalille, eikä siellä ollut käytännössä ketään muita paikalla. Satoja tyhjiä kaappeja. Tulin sitten suihkusta ja menin pukeutumaan… Katsohan vain, Gummi saapui salille juuri samaan aikaan, ja hänen paikkansa oli minun paikkani vieressä. Siis ihan vieressä. Olimme siinä puolisen minuuttia hiljaa, mutta sitten avasin suuni: ”Eikö tämä ole sinustakin ihan vitun erikoinen tilanne?” Gummi mumisi jotakin epäselvää, ja käveli pois. Se on ainoa kerta, kun olemme puhuneet kasvokkain vuoden 2015 jälkeen. Tosin lakimiesten välityksellä kommunikointia on sitten ollut sitäkin enemmän…

Sólstafirin edellinen studioalbumi Endless Twilight Of Codependent Love ilmestyi vuonna 2020. Onko seuraava jo työn alla?

– Aloitimme uusien kappaleiden kirjoittamisen ja treenaamisen syyskuussa. Tällä hetkellä kasassa on neljä alustavaa biisiä. Olemme nykyään kuin vanha kone, joka yskii käynnistyessään, mutta kunhan masiina alkaa hyrrätä, se toimii sitten sitäkin varmemmin.

– Suurin ongelma on löytää yhteistä aikaa. Esimerkiksi minun tyttäreni on vähän yli kaksivuotias, ja perhe-elämä vie paljon aikaa. Voisimme toki lähettää ideoita netin välityksellä, mutta tämän bändin taika ei synny niin. Miten tätä nyt kuvailisi… No, en pidä muovisesta joulukuusesta, sillä kyseessä ei ole aito asia. Se ei muutu miksikään, se vain nököttää tylsänä vuodesta toiseen. Me olemme mahdollisimman kaukana tästä muovikuusesta, sillä Sólstafir vaeltaa monimuotoisessa, alati muuttuvassa ikimetsässä. Kun me neljä (nykyään myös rumpali Hallgrímur J. Hallgrímsson) menemme treenikämpälle, me lähdemme samoilemaan tällaiseen metsään. Ehkä eksymme, ehkä emme. Ehkä löydämme uuden polun, ehkä vaellamme tutummissa maisemissa.

Miltä uudet kappaleet vaikuttavat tällä hetkellä?

– Taas kerran polku vie kohti sateenkaaren päätä, josta löytyy Darkthronen, Autopsyn, Fields Of The Nephilimin, Smashing Pumpkinsin, Duran Duranin, Nick Caven ja Pink Floydin inspiroima Sólstafir-aarre. Toivon mukaan saamme albumin julkaistua alkuvuodesta 2024, sillä bändi viettää kolmekymppisiä sitten seuraavana vuonna. Emme ole ikinä juhlineet mitään virstanpylväitä, mutta ehkä 2025 tekee poikkeuksen.

– Tällä hetkellä aavistelen, että seuraava levy tulee olemaan kolmea edellistä raskaampi. Emme ole varsinkaan studio-olosuhteissa olleet kovin metallinen bändi menneen vuosikymmenen aikana, sillä kaikenlaiset kokeilut ovat olleet hallitsevammassa roolissa. Vanha ja raskaampi suola tuntuu nyt janottavan, mutta toki vain tiettyyn rajaan asti. Vanhat fanit saavat huutaa black metal -juurien perään, mutta aivan turhaan. En ole enää villi parikymppinen vaan viittäkymppiä lähestyvä perheenisä, ja ”itsetarkoituksellinen tekorankkuus” kuulostaa karmealta ajatukselta.

Kuten sanoit, sinulla on pieni tytär. Miltä isyys on tuntunut?

– Mahtavalta. On hieno tunne, kun ihminen löytää 45-vuotiaana itsestään aivan uusia puolia. En tiennyt, että voin tuntea näin puhdasta ja vilpitöntä rakkautta.

Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 11/22.

Lisää luettavaa