”Kampesin sängystä bussin alakertaan, tuijotin maisemaa ja itkin” – Antti Hyyrynen kertoo Stam1nan Elämänlanka-singlen syntyhetkistä

Erään laulun anatomia -sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu.
13.6.2018 12:23

Stam1na: Elämänlanka
Säv ja san: Antti Hyyrynen, sov: Stam1na
Julkaistu 16.5.2018 singlenä
Avainrivi: ”En aio ommella kiinni haavaa, nousen ja paranen

Maamme lemiläisin metallijätti Stam1na on luvannut toimittaa uuden studioalbuminsa syksyksi 2018. Tapasimme Antti Hyyrysen kolean keväisenä lauantaina ennen yhtyeen Pakkahuoneen visiittiä udellaksemme laulaja-kitaristilta tämän kynäilemän tuoreen Elämänlanka-singlen syntyhetkistä.

Kumpi tuli ensin, sävel vai sanat?

– Ikuinen kamppailu…, Hyyrynen virnistää.

– Kyllä tälläkin kertaa sävel tuli ensin, vaikkakin lähtökohta tälle kappaleelle oli niin vahva, että myös sanoituksen merkitys painoi vaakakupissa poikkeuksellisen paljon jo varhaisista vaiheista asti.

Nokkamies vaipuu mietteliääksi:

– Läheisen ihmisen elämänlanka katkesi. Tämä sävellys oli ensimmäinen, jonka tein tapauksen jälkeen viime syksynä.

Hyyrynen kertaa tyypillistä tapaansa säveltää:

– Miulle syntyy ajatus kappaleesta, sen temposta ja yleismoodista. Idea saattaa muhia päässä kuukausitolkulla ennen kuin tartun kitaraan. Hyvin harvoinhan siihen tartun, mutta silloin kun tartun, tulee yleensä tehtyä tehokkaasti. Kotona seitsemänkielinen kouraan ja aloitus
kertosäkeestä.

Myös menneisyydessä riffi- ja melodialaarin pohjille jääneet palaset saattavat päätyä Hyyrysellä hyötykäyttöön.

Elämänlangan sävellyksen kohdalla, nyt muistankin, tein tästä ensimmäisen demon jo kesällä, joitain raaka-aineita oli silloin varmasti olemassa jo. Mulla saattaa kymmenenkin vuotta vanhoja riffejä päätyä käyttöön. Toisaalta vaikkapa SLK-levymme (2014) avauskappale Rautasorkka on esimerkki kappaleesta, jonka sävellys muotoutui alusta loppuun yhdellä istumalla.

Entäpä eittämättä henkisesti raskas lyyrinen puoli, kuinka sanahanat aukesivat?

– Kun olin saanut käsityksen tulevan levyn kantavasta teemasta, menetyksestä ja tästä kaiken arvaamattomuudesta ja vääjäämättömyydestä, alkoivat hommat vyöryä eteenpäin. Tätä biisiä prosessoin päässäni varmaan pari kuukautta. Oltiin Arctic Circle Alliance -kiertueellamme Skalmöldin ja Omnium Gatherumin kanssa, muistelisin että Sveitsissä, ja makoilin bussissa aamuna, jolloin olin jostain syystä herännyt tosi aikaisin. Bussi oli liikkeellä ja jossain vuoristossa ajettiin. Siinä sitten, välittömästi unen jälkeen, tekstihomma alkoi tapahtua: otin kännykän ja aloin näpyttää. Sanoisin, että koko sanoitus tuli siinä hetkessä 80-prosenttisen valmiiksi. Kampesin sängystä bussin alakertaan,
tuijotin maisemaa ja itkin.

”Yksi ajoi, muut nukkuivat ja mie vaan istuin siinä. Alppien valkoiset harjut soljuivat ohi, kaikki ikkunan takana näytti helvetin kauniilta…”

Hetki jätti jälkensä metallimieheen:

– Yksi ajoi, muut nukkuivat ja mie vaan istuin siinä. Alppien valkoiset harjut soljuivat ohi, kaikki ikkunan takana näytti helvetin kauniilta… Tämähän alkaa kuulostaa jo erittäinkin runolliselta!

Samainen keikkareissu osoittautui lopulta varsin hedelmälliseksi.

– Tuon jälkeen tulin kirjoittaneeksi pohjat vielä monelle muullekin tekstille.

Vaan mitenpä taittui tallentaminen?

– Sanojen putkahdettua Elämänlanka alkoi tuntua niin valmiilta, että sanoin jätkille, että nyt tehdään tämä vielä ennen kesää. Yksittäisten virveliniskujen ja bpm-lukemien äärimmäisen tarkan etsiskelyn jälkeen äänitimme biisin Lappeenrannan Astia-studiolla huippulaulattaja, -soitattaja ja -kokki Janne Joutsenniemen hellässä huomassa. Janne toimi myös tuottajana, miksaajaksi saimme Jens Bogrenin, entuudestaan tuttu hänkin. Hengeltään julkaistu lopputulos on oikeastaan hyvinkin samankaltainen kuin ihka ensimmäinenkin tekemäni demo. Tämähän on keskitempoisempi ja muutenkin sanotaanko aika erilainen Stam1na-single, johon miulla on kuitenkin vahva luotto.

Kesällä Hyyrystä ja kumppaneita kutsuvat paitsi kotimaan festarit (muun muassa South Park, Provinssi ja Ilosaarirock), myös studio. Sitä ennen on suhattu Arctic Circle Alliancen ja Balttiarallaa-minikiertueen merkeissä halki Euroopan, heitetty Raja-kolmospitkäsoiton (2008)
kymmenvuotisjuhlakeikka Helsingin Jäähallissa (26.5.) sekä pistäydytty aina Japanissa saakka otsakkeen Rahaa ja heviä alla (1. –5.6.).

Millaiseksi ennustat viimeksi mainittujen ”rahan ja hevin” välisen suhteen kehittyvän Stam1nan tulevaisuudessa?

– Hevimusamme louhintaan on aina liittynyt iso terveellinen pala itseironiaa. Teemme mielestämme pikemminkin makeaa kulttuurityötä kuin kultakaivoshommia. Mutta kuten rumpali Velin aikoinaan totesi: ”Jos olisimme syntyneet Amerikassa, olisimme miljonäärejä.”

Teksti: Eero Tarmo
Julkaistu alun perin Soundissa 5/2018

Lisää luettavaa