M-artistin Näytän missä asun -kappale sai alkunsa vihjailevasta keskustelusta Lahden yössä

Vuoden toisessa Soundissa Minja Koski alias M kertoi Erään laulun anatomia -juttusarjassa, millaisista lähtökohdista hänen kakkosalbuminsa nimibiisi syntyi. Mikko Meriläinen haastattelee.

M-artistin toisen albumin aloittaa yli seitsenminuuttinen nimibiisi. Näytän missä asun virittää kuulijan vastaanottamaan yhdeksän uuden laulun verran omintakeista popmusiikkia, jossa minimalismi kohtaa uljauden ja mystiikka arkisuuden.

Näytän missä asun -biisi oli tyrkyllä jo debyytille, laulaja-lauluntekijä Minja Koski pohjustaa.

– Silloin ajattelin, että se olisi voinut olla jopa sen levyn piiloraita – tykkään piiloraidoista – mutta Puitten alla (Tehtaantyttö-albumin, 2017, päätösraita) paketoi sen levyn niin hyvin että tuntui, ettei sen jälkeen voi laittaa enää mitään.

Oli siis loogista, että toisen albumin tekeminen alkoi juuri tuosta teoksesta, ja yhtä luontevasti se asettui albumin avaukseksi. Seuraavaksi syntyi levyn päättävä Puolipilvistä säätä, ja noiden kahden väliin ja niiden asettamista lähtökohdista rakentui muu materiaali.

– Jos Miikka (Ahlman, tuottaja) saa mun biisistä kiksejä tai tuotannollisia ideoita, niin siihen tartutaan, Minja kertoo.

Näytän missä asun -kappaleen hän esitteli paljaana pianodemona.

– Mulla on muistiinpanoja, joista selviää, että olen tehnyt tämän yhdeltä istumalta perjantaina 13. päivä marraskuuta 2015. Demotin sen seuraavana sunnuntaina, pimputin pianolla menemään sitä jankkaavaa melodiaa ja kertoilin tarinaa päälle. Sitten lähetin sen Miikalle.

Kappale tallennettiin vuosi sitten Ristiinassa ystävän talossa. Aleksi Kaufmann soitti kellopeliä, Jussi-Pekka Parviainen sähkökitaraa ja Simo Saukkola bassoa. Minja soitti sähköpianoa ja lauloi.

– Niissä sessioissa purkitettiin koko laulu akustista pianoa lukuun ottamatta. Tietenkin Miikan työ jatkui sen jälkeen miksaten ja editoiden ja ohjelmoiden lisää materiaalia.

Vaikka soittajia ja instrumentteja riittää, kuuluu niitä kappaleella hyvin niukasti.

– Siellä on tavaraa, mutta Miikka on editoinut sitä paljon. Kaikkea on käytetty hyvin hienovaraisesti, Minja kertoo.

”Joku tyyppi houkutteli toista kotiinsa aika luovalla tavalla: ”Mulla on älyttömän hieno uusi kitara, tuu testaamaan sitä.” Sillä oli selvästi mielessä jotain muutakin kuin kitaransoitto.”
– Minja Koski

Kappale päätettiin alusta asti pitää hyvin pienieleisenä. Tärkeintä oli säilyttää laulu ja vangitseva tarina keskiössä. Pitkässä kappaleessa on 15 säkeistöä, tosin alun perin niitä oli ollut peräti 19.

– Biisi on lähtökohdaltaan vähän naivistinen ja vinksahtanut, mutta samalla hirveän arkinen stoori, joten se vaati sellaisen arkisen sovituksen ja tuotannon. Mutta on siellä jotain absurdiakin mukana.

Kappaleen tekstissä kertoja houkuttelee vieraan luokseen. Sitä seuraa erikoinen tapahtumaketju, joka tuntuu samaan aikaan luontevalta ja omituiselta. Vieras saa nukkua ensimmäisen yönsä koiran paikalla, mutta pian hän asettuu jo taloksi.

Tarinalla on konkreettinen siemen, joka sijoittuu Minjan kotikaupunkiin Lahteen.

– Mulle oli jäänyt mieleen yöllinen keskustelu, jonka kuulin Ravintola Torven edessä. Joku tyyppi houkutteli toista kotiinsa aika luovalla tavalla: ”Mulla on älyttömän hieno uusi kitara, tuu testaamaan sitä.” Sillä oli selvästi mielessä jotain muutakin kuin kitaransoitto, alla oli paljon toisenlaista energiaa.

– Aloin miettiä kaikkia keinoja, millä toista voisi houkutella mukaansa. Kertojalla on jokseenkin samat olosuhteet kuin mulla, mutta se ratkoo tilanteita toisin ja toimii niissä eri tavalla kuin itse toimisin. Siinä fakta ja fiktio sekoittuvat, ja arkinen ja absurdi kohtaavat vähän vinksahtaneella tavalla.

Teksti: Mikko Meriläinen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 2/2019.