Kaikkea muuta kuin aivan kuin kaikki muutkin – Apulanta palasi 20 vuoden takaisen klassikkonsa tunnelmiin

Sam Jamsen

Apulanta, 26.10.2018, Pakkahuone, Tampere

Vaikka Pakkahuone on loppuunmyyty, sali näyttää vielä ikävän tyhjältä illan lämppärin The Blankon aloittaessa ensimmäisen kappaleensa. Yhtyeen pistäessä parastaan vannoutunut Apulanta-fani saattaa tunnistaa bändin laulaja-kitaristin Pauli Hauta-Ahon Apulannan keikoilta kitaran varresta. Tänäkin iltana Hauta-Aho soittaa kahden eri bändin kanssa. The Blanko soittaa kuitenkin ihailtavalla energialla vajaan tunnin mittaisen setin, jonka aikana suuret yleisömassat alkavat viimeinkin valua sisään. Viimeiset aplodit tulevatkin jo lähes täydeltä salilta.

Tupakan- ja kaljanmittaisen tauon jälkeen illan pääesiintyjät astelevat Sipe Santapukin johdolla lavalle korviahuumaavien suosionosoitusten saattelemana. Kitara nostetaan Toni Wirtasen kaulaan, basisti Ville Mäkinen tuo lavalle kontrabasson ja bändi aloittaa kappaleella Ravistettava ennen käyttöä. Villen kontrabasso tuo hauskan kosketuksen keikan ensimmäisiin kappaleisiin, mutta melko pian se vaihtuu vanhaan kunnon bassokitaraan.

Koska tällä nimenomaisella kiertueella juhlistetaan Apiksen 20 vuotta sitten ilmestynyttä albumia Aivan kuin kaikki muutkin, oli helppo arvata, että keikalla keskityttäisiin bändin vanhempaan tuotantoon. Kyseisen albumin bändi soitti kokonaisuudessaan, putkeen. Uudempaa tuotantoa edusti lähinnä encoreina vedetyt Valot pimeyksien reunoilla ja vähän aikaa sitten julkaistu Toinen Jumala.

Parasta keikassa on (tietysti musiikin lisäksi) tyylikkään arvokas koruttomuus. Kyseessä on bändi, joka ei välttämättä tarvitse liekkejä, pommeja, hurjaa riehumista tai monimutkaista lavakoreografiaa. Show ei missään vaiheessa vie huomiota musiikista. Tämän Apis ymmärtää, ja siksi saammekin koko keikan ajan keskittyä puolitoistatuntiseen hittikimaraan ja Tonin hikisiin, onnellisiin kasvoihin. Pitkän, yhteisen uran ansiosta bändin pojat osaavat kannatella ja täydentää toistensa esiintymistä, luoden musiikillisesti täydellisen, valmiin palapelin.

Showmies-Toni on koko illan lavan tähti. Hän osaa viihdyttää, naurattaa ja vetää huomion itseensä. Koko hänen olemuksensa huokuu arvokkuutta ja karismaa. Mutta vaikka Toni seisoo kohdevalojen loisteessa koko illan, myös Sipen ja Villen kasvoilta loistaa rakkaus lajia kohtaan. Kaikki tämä into kuuluu musiikissa; jokainen kappale vedetään äärimmilleen virittyneellä energialla.

Apulannan uusimman tuotannon ja iskelmäfestareilla esiintymisten perusteella pelkäsin bändin menon rauhoittuneen ja kaupallistuneen. Jo se fakta, että oma äitini pitää Apiksesta (ja on käynyt katsomassa näitä monena vuotena iskelmäfestivaaleilla) herättää itsessäni kammotusta. Onneksi huoleni osoittautui paitsi vääräksi, myös kaikessa huvittavuudessaan Apulannan vahvuudeksi. Keikalla näkyi porukkaa aina nuorista aikuisista nahkatakeissaan varttuneempaan väkeen siisteissä, kalliissa vaatteissa.

Mikä muu yhtye voi rehellisesti sanoa vetävänsä keikkapaikat kerta toisensa jälkeen täyteen porukkaa nuorista ja vanhoista punkkareista keski-ikäisiin kevyen musiikin ystäviin? Apulanta ei edelleenkään ole ”aivan kuin kaikki muutkin”.

Teksti: Isla Mäkinen

Apulannan settilista:
Ravistettava ennen käyttöä
Viisaus ei asu meissä
Mitä kuuluu?
001
002
003
004
005
006
007
008
009
0010
Viivakoodit
Käännä se pois
Koneeseen kadonnut
Pahempi toistaan

Encore:
Odotus
Toinen jumala
Mato
Valot pimeyksien reunoilla
Anna mulle piiskaa