Onnistunut uudistuminen – Mokoma, Amaranthe ja muut raskaat Kotkan Meripäivillä

Soundi vieraili Meripäivillä perjantain raskaiden verran.

Mokoman keikalla yleisössä näky joulupukkikin. Kuva: Sami Sojonen.

Soundi kävi katsastamassa Kotkan uusiutuneiden Meripäivien raskaan tarjonnan. 

Teksti: Henri Eerola
Kuvat: Kotkan Meripäivät / Sami Sojonen 
(www.samisojonen.net) 

Syntyperäisenä Kotkalaisena olen kauhulla seurannut vierestä, kuinka alun perin lämminhenkisestä kaupunkijuhlasta nimeltä Meripäivät on vuosien saatossa kasvanut geneerinen ja persoonaton ”Suomen suurin kaupunkifestivaali”. Levoton kasvukäyrä ei sinänsä ole ehdoton miinusmerkki, mutta tapahtuman päälavan musiikkitarjontana se on jo vuosikausia tarkoittanut lähinnä Yön ja Popedan vuorottelua viikonlopun vetonaulana. Todettakoon nyt vaikka niin, että tällä kertaa Scorpions ei mahtunut Kotkaan, vaan juhlii viisikymppisiään Haminassa.

Varman päälle pelaamiselle ei toki tänäkään vuonna näytetty ovea, mutta pitkästä aikaa ohjelmiston suunnittelulle oli oikeasti annettu ajatusta, ja eri päivillä jopa vallitsi omat löyhät teemansa. Torstai jammattiin nuoremman kansan tulikuumien suosikkien tahtiin johtotähtenään Haloo Helsinki, perjantai pyhitettiin, ensimmäistä kertaa Meripäivien historiassa, raskaammalle musiikille kun taas koko kansan lauantai huipentui Eppu Normaalin ”Kahdeksas ihme” -juhlakeikkaan. Sunnuntain perhepäivässä pääesiintyjänä hyppyytti Elastinen.

Tällä kertaa Scorpions ei mahtunut Kotkaan, vaan juhlii viisikymppisiään Haminassa.

Samaan hengenvetoon Meripäivä-areenan ohjelmiston mukana muuttui myös konserttien sijainti. Siinä missä aiemmin kansa on ohjattu kalseaan ja karsinoituun satamaan, sijoitettiin jättilava tänä vuonna toiselle puolelle kaupunkia Jalkapallostadionin taakse. Vaikka tarina kertookin muuton lähinnä johtuneen sataman muutostöistä, en usko olevani ainut uudelleensijoittamisen puolesta liputtava festivaalivieras. Kaupunkifestivaali kuuluu kaupunkiin, ihmisten keskelle, ei asfalttiviidakkoon.

Santa Cruz (Kuva: Sami Sojonen)

Itse olin paikalla perjantaina, joka kuulopuheiden mukaan myi kaikista päivistä parhaiten ennakkoon. Tämän myös huomasi paikan päällä. Alue oli jo mukavasti miehitetty ennen kuin yksikään yhtye oli ehtinyt lavalle, ja Santa Cruzin startatessa festivaalipäivistä raskaimman, muodostui porteille ensimmäiset ruuhkat.

Tämän vuoden keväällä toisella albumillaan epäilijöiden leuat lattiaan tiputtaneet nuoret rokkarit lämmittelivät kaksi päivää aiemmin AC/DC:ta 55 000 kuulijan edessä, ja vaikuttikin siltä että osa herrojen energiasta jäi Hämeenlinnan lavalle. Totta myös, että levykuuntelussa täysin suvereeni tukkahevijättien manttelinperijä hakee livetilanteessa vielä itseään. On myös hämmentävää, miten kummassa laulaja-kitaristi Archie Cruz repeää vaikuttaviin kiljaisuihin, mutta lauluäänensä kanssa happi meinaa loppua vähän väliä.

Omnium Gatherum (Kuva: Sami Sojonen)

Tämän jälkeen lauteille kipusi kotikenttäedun omannut death metal -pataljoona Omnium Gatherum, jonka tapauksessa tähtien asennot taipuivat siinä määrin kieroon että päivän ainut sadekuuro saatiin niskaan juurikin tämän keikan aikana. Jo kolmatta vuotta Beyond-albuminsa puitteissa rullaava sekstetti sai vastikään valmiiksi uuden albuminsa äänitykset, ja saipa kotiyleisö hieman esimakua tulevasta keskitempoisen Skyline-kappaleen muodossa.

Amaranthe (Kuva: Sami Sojonen)

Ilta jatkui tästäkin kohtalaisen kirjavana, ensin Turmion Kätilöiden ja tämän jälkeen ruotsalaisen Amaranthen discotessa. Kahden sinänsä imagoltaan erilaisen mutta yhtälailla tanssiin yllyttävän orkesterin jälkeen koettiin perjantain hurmioitunein tunti thrash -messias Mokoman parissa. Järkyttävän tasokkaan Elävien kirjoihin -albumin rouhivalla nimibiisillä esityksensä käyntiin polkaissut metallikansan kapteeni Marko Annala miehistöineen piti energiatason huipussaan kokon settinsä ajan, ja hyppäsipä keulakuva jopa eturiviin valssaamaan kauniimman sukupuolen edustajan kanssa.

Mokoma (Kuva: Sami Sojonen)

Mikäpä olisikaan mukavampi ympäristö vetää henkeä kuin Kotkan kaunein kaupunginosa kaikessa vehreydessään

Ennen illan pääesiintyjää oli paikalle ehtinyt valua jo palttiarallaa nelituhatpäinen yleisömeri, joten mikäpä oli Hollannin Within Tempationilla astella puoli kahdeltatoista odottavan yleisön eteen. Ohjelmistoltaan ulkomaanihmeen esitys oli puolitoistatuntinen hittiputki, jonka aikana bändin takana välkkyvälle valoseinälle ajettiin liikkuvaa kuvaa yhtyeen musiikkivideoista. Valtaosa Sharon den Adelin valovoimaan nojaavan bändin hittibiiseistä on duettoja kuuluisen vokalistien kanssa, joten taustascreeniltä osaa esitykseen ottivat Tarja Turunen siinä kuin Xzibit.

Within Temptation (Kuva: Sami Sojonen)

Päälavaa vastapäätä, alueen toisessa päädyssä paikkaa pitävä piskuinen kakkoslava piti huolta taukojen viihdearvosta. Päivän aikana nimekkäämpien esiintyjien välissä yleisöä kaikille tuttujen klassikoiden parissa laulatti akustisena ensin Shiraz Lane koko kokoonpanonsa voimin, sekä loppuillasta Anssi Stenberg / Markus Vanhala (mm. Omnium Gatherum, Insomnium) -duo. Pikkulavan erikoisimmasta performanssista vastasi digihanuristi Netta Skog (mm. ex-Turisas, Ensiferum), jonka käsittelyssä juostiin läpi muun muassa Children Of Bodom -hittejä.

Jos ainaisen, sinänsä aivan käsittämättömän ruoka & juoma -hintapolitiikan jättää omaan arvoonsa, oli Meripäivä-areenan transformaatio järjestelyineen, sijainteineen ja puitteineen ilman muuta iloinen yllätys. Alueelta pääsi halutessaan poistumaan aina kun halusi, ja mikäpä olisikaan mukavampi ympäristö vetää henkeä kuin Kotkan kaunein kaupunginosa kaikessa vehreydessään.

Vaikka tämän vuotinen sijainti olikin osaltaan jopa pakon sanelema, en itse keksi yhtään hyvää syytä palauttaa tapahtumaa betonille. Kiitokset siis järjestävälle organisaatiolle rohkeudesta, niin Meripäivien sijainnin kuin uudistuneen ohjelmistonkin puolesta. Toivottavasti saamme samansuuntaista herkkua myös ensi vuonna!

Teksti: Henri Eerola