Alakuloisen kaupungin mainio festari – Tuhdimmat tahdit | 26.-27.7.2013, Nokia

Nokian keskustan ilmeessä on juuri nyt turhan paljon alakuloa ja autiutta. Käyttämättömät liiketilat reunustavat ytimen katuja surullisina kuin jättimäiset tyhjät akvaariot. Tasokkaita tapahtumia pikku kaupungissa on kuitenkin viime aikoina riittänyt frisbeegolfin Euroopan-mestaruuskisoista kuluneen viikonlopun Tuhdimmat tahdit –tapahtumaan.

Suurelta osin pölyä keräävän Harju-centerin kupeeseen neljättä kertaa pystytetty rockjuhla täytti kuulijoiden odotukset ainakin pääbändeiksi kiinnitettyjen Amorphiksen sekä Stratovariuksen osalta, ja erinomaiseksi osoittautuivat myös järjestelyt. Kauppakeskuksen parkkipaikalle koottu käytännöllinen huvialue oli oppikirjaesimerkki siitä, miten pienemmän mittakaavan festari toteutetaan. Toiseen päätyyn bändejä ja kuulijoita varten riittävän iso teltta, toiseen päätyyn ja sivulle ruoka, juoma, muut palvelut sekä oheistoiminta.Sisään/uloskäynti fiksuun, hyvin valvottavaan paikkaan ja backstage Harju-centerin puolelle. Näin sekä yleisöllä että artisteilla oli joka paikkaan vain muutaman askelen matka ja viihtyvyys taattu.

Soundin tietojen mukaan Nokian kaupunki ei tukenut mainiota juhlaa millään tavoin

Tuntuukin oudolta, että Soundin tietojen mukaan Nokian kaupunki ei tukenut mainiota juhlaa millään tavoin. Eikö juuri laskusuhdanteen aikana asukkaille tasokasta viihdykettä (ohjelmassa myös muun muassa Pää Kii ja Nyrkkitappelu) tarjoaviin tapahtumiin pitäisi satsata erityisellä tarmolla?

Perjantain pakettiin pannutta Amorphista ei olla Pirkanmaalla sitten Circle-albumin julkaisun livenä kuultu, mutta ahkera keikkailu näkyi pitäneen bändin terässä. Koko pitkälle elinkaarelle levitetty biisilista polveili jyrkästä deathmetallista folkmausteiden kautta huuruilevampaan progeiluun, aivan kuten pitääkin.

Iron Maidenin lämppärinä Olympiastadionilla viikkoa aiemmin soittanut bändi nosteli rennoin, mutta tiukoin ottein höyläpenkkiin vuoroin Shades Of Grayn kaltaisia uusia kärkiraitoja, vuoroin The Castawayn kaltaisia ikivihreitä ja yleisö nautti olostaan – ehkä jopa enemmän kuin aina hyväntuulinen Esa Holopainen.

Lauantain pääaktiksi kiinnitetty Stratovarius esiintyi näillä main viimeksi Sauna Open Airissä ja huhtikuussa Pakkahuoneella, mikä osaltaan takuulla vaikutti siihen, että väkeä olisi Nokialle enemmänkin sopinut. Bändi otti kuitenkin komean työvoiton ja tuli näissä ei-niin-suotuisissa oloissa samalla taas korostaneeksi elinvoimansa väkevyyttä.

Mitään uutta ei ole siinä, että Straton vanhat hitit uppoavat kansaan, mutta kun settiin voi poimia tuoretta ainesta Matias Kupiaisen Deep Unknownin tasoisista progemetalliteoksista Jens Johanssonin Dragonsin kaltaisiin positiivisiin powermetallihelmiin, on jatkuvuus enemmän kuin taattu.

Taitava showmies Rolf Pilve on ottanut paikkansa rumpupallilla hämmentävän vikkelästi, ja yhtä taitavasta Lauri Porrasta on muovautunut eturiviin toinen oiva yleisöyhdysmies. Silti illan todellinen sankari oli taas kerran se eturivin ykkösnyrkki eli Timo Kotipelto, joka lauloi ja laulatti tarmolla, josta olisi riittänyt evästä 20-kertaisellekin väkijoukolle.

(Kuva: Nokian kaupunki)