Paita pois – ja housut myös! Reckless Love tarjosi kiihkeää tunnelmaa Tampereen Yo-talolla

Kuva: Vilja Vainio

Tampereen-keikalla Olli Herman jumppasi totuttua vähemmän. Teksti: Vilja Vainio

Yo-talon ulko-oven edustalle oli muodostunut jono jo ennen ovien aukeamista ja allekirjoittanutkin joutui värjöttelemään pakkasessa hyvän aikaa ennen sisäänpääsyä. Hämmennys olikin suuri, kun jonottamisen luoma illuusio lopulta särkyi ja tajusi, ettei esiintymispaikka ollutkaan ääriään myöten täynnä, vaan lavan edustalle mahtui vielä mukavasti asettumaan. Taustanauhalta soivat takavuosien rock-klassikot ja ihmiset olivat fiiliksessä mukana, kun Rebell Yell pauhasi kaiuttimista vain hetki ennen keikan alkua.

Kellon lähetessä puolta yhtä yhtye saapui lavalle oman The Boys Are Back In Town -sämpläyksensä saattelemana. Ensimmäisenä kuultiin Animal Attraction, joka oli hittistatuksestaan huolimatta illalle ehkä hivenen viileä aloitus. Parin kappaleen jälkeen solisti Olli Herman toivotti Tampereelle hyvää huomenta ja sai yleisön nauramaan huudahtaessaan, että keikka alkoi myöhässä siksi, kun teitä odotettiin ja ettei tässä ole mitään järkeä, kun ihmiset jonottavat tuolla pakkasessa heidän yhtyettään katsomaan. Eihän jonottamisessa tuntunut järkeä olevankaan, mutta tuo välihuomio loi niin yleisöön kuin yleisön ja esiintyjänkin välille mukavan vastaanottavaisen tunnelman.

Tämän jälkeen lähti soimaan We Are The Weekend, joka lämmitti tunnelmaa hitusen enemmän, mutta vasta sen jälkeen soitettu Monster korkkasi illan lopullisesti ollen samalla yksi parhaimmista vedoista yhdessä päätöskappale Hotin kanssa. Sitä seurasi pari vähemmän säväyttävää vetoa, minkä jälkeen Herman kiitti välispiikissään yleisöä paikalle tulemisesta ja kehotti kaivamaan sytkärit – tai kännykän salamavalot – esiin, sillä seuraava kappale olisi kiitos siitä, että he saavat elää unelmiaan faniensa ansiosta. Edge of Our Dreams -kappaleen tunnelma oli kuitenkin kaikkea muuta kuin harras, sillä se innoitti yleisön laulamaan ja tanssimaan mukanaan lähes yhtä suurella hurmiolla kuin vain hetki aiemmin kuultu Monster. Sytkäritempauksella solisti tuntui haluavan luoda keikalle nostalgista tunnelmaa, ehkä kaipuusta menneeseen ja glamrockin kulta-aikoihin.

Seuraavan kappaleen Herman esitteli ensin olevan Las Palmas, jota rumpali Hessu Maxx ja kitaristi Pepe ehtivät jo hetken aikaa tapailla ennen kuin solisti korjasi, että seuraavana kuullaan Born To Break Your Heart. Vitsailu jatkui myös ennen Night On Firea Hermanin kertoessa pitkän rundin jälkeisestä ikärajattomasta akustisesta keikasta kauppakeskus Kaaressa. Hän oli pienessä humalassa sammaltanut sanan ”akustisesti” ja omien sanojensa mukaan yleisön isät olivat nostaneet käden kasvoilleen jälkikasvunsa puolesta nolostuneena. Viimeistään tästä välispiikistä tajusi illan show’n olevan suunniteltu enemmän aikuiseen makuun. Tämä oli varmasti tietoinen valinta, sillä eivät niin esiintyjät kuin yleisökään olleet enää samoja testosteronihöyryisiä nuoria kuin ennen.

Pian tämän jälkeen alkoi yleisöstä kuulua vaativia ”Paita pois!” huutoja, joihin solisti vastasi, että turha sitä on pyytää, kun ei vielä ole ollut yhtään sellaista Reckless Loven keikkaa, jossa sitä ei olisi otettu pois. Tämän tajuttuaan joku yleisöstä keksi huutaa ”Housut pois!” johon Herman vastasi salamannopeasti: ”Saatte ottaa jos haluatte!” Pitää kuitenkin olla varovainen siinä, mitä toivoo, sillä seuraavan kappaleen jälkeen basisti Jalle Verne ilmoitti jonkun herrasmiehen tuoneen housunsa lavalle ja kävelevän nyt ympäri Tamperetta pelkissä boxereissa. Hermanin tiedustellessa kenen housut olivat, yleisöstä nousi pystyyn käsi ja toden totta, yleisön joukossa oli yksi mies ilman housuja. Hetkellinen hämmennys niin yleisössä kuin lavallakin purkautui muutamassa sekunnissa nauruksi, ja keikka tuntui saavuttaneen pisteen, jonka jälkeen voisi tapahtua mitä tahansa – ilman, että kukaan yleisössä kyseenalaistaisi tulevia tapahtumia.

Kokonaisuutena keikka oli viihdyttävä, mutta aikuismaisemmalla tavalla kuin mitä olen Reckless Loven keikoilla aiemmin kokenut. Hermanin perinteiset jumppa- ja tanssiliikkeet oli karsittu minimiin, samoin naisille suunnattu flirttailu. Sen sijaan yhtye etsi yhteyttä yleisöön huumorin kautta, mikä ilmeisesti myös toimi: kirvoittihan se housutempauksen kaltaisia spontaaneja, tilanteeseen kierolla tavalla sopivia toimia. Show’sta puuttui kuitenkin vielä jotain pientä, minkä avulla yhtye olisi saanut yleisön kunnolla pauloihinsa.

Silti keikan jälkeen jäi ilmaan leijumaan positiivisen energinen fiilis – olisihan tuota voinut kuunnella vielä lisääkin. Yhtye jätti kukkoilut suosiolla muille ja keskittyi suurimpaan vahvuuteensa – yleisön tanssittamiseen ja viihdyttämiseen.

Biisilista:

  • Animal Attraction
  • So Happy I Could Die
  • We Are The Weekend
  • Monster
  • Beautiful Bomb
  • Badass
  • Edge of Our Dreams
  • Scandinavian Girls
  • Las Palmas –intro (Irwin Goodman)
  • Born To Break Your Heart
  • Back To Paradise
  • On The Radio
  • Night On Fire

Encore:

  • Dying to Live
  • Hot

Teksti ja kuva: Vilja Vainio