12 STONES: 12 Stones

Sarjassamme oikotietä onneen. Kuten tarra 12 Stonesin debyyttialbumin kannessa kertoo, on yhtyeen laulaja Paul McCoy tuttu monille Evanescencen Bring Me To Life -hitin vierailevana solistina. Vaikkei kailottava naislaulaja yhdistettynä alternative-henkiseen metalliin ole sekään Evanescencen keksintö, huomattavasti vähemmän innovaatiota on käytetty 12 Stonesin ideoimisessa. Bändi kun veivaa ihan tosissaan paatoksellista ja hemmetin tylsää jenkkiläistä kevytmetallia.

Jos joku keksisi parodioida amerikkalaisen valtavirtamusiikin taulapäisempiä puolia, voisi vaikutteita poimia 12 Stonesista, sillä tällä levyllä niitä riittää. Erityisesti sanoitukset ovat tyrmistyttävän kehnoja. Sydämessä on tuskaa, yksinäisyys vaivaa ja maailman ongelmat ratkeavat, kunhan vain aukaisee silmänsä. Ei tarvitse mennä edes rivien väliin, kun tajuaa 12 Stonesin olevan amerikkalaisen konservatismin yksi muoto.

Musiikki laahaa keskitempoisen ja läpeensä puleeratun pönötyssoundin keskellä tahmeasti. Rajuimmillaan peliin heitetään köpö rap-osuus, joka sujuu kuin keskiluokkaiselta valkoiselta noin ylipäätään. Toisaalta eipä 12 Stones ole juuri sen huonompi kuin moni muukaan miljoonamyyntiin yltänyt saman alan yrittäjä. Mutta kädet ristissä täytyy toivoa, että tämä trendi menisi yhtä nopeasti ohi kuin se on tullutkin.