ANDREAS JOHNSON: Liebling

Andreas Johnson on erään naispuolisen ystäväni mielestä "tooosi hyvä". Ruotsalaisen Johnsonin ensimmäinen hitti Glorious tuntuukin kaatavan naisväkeä ahkeraan ja syy ei taida olla pelkästään se, että kyseessä voisi olla Bernard Butlerin pihtaama klassikko vuosien takaa. Johnsonin poika on sopiva sekoitus Suede -popparia ja Wallpaper -patsastelijaa, ja jannun ääni on aika komean karhea sekin.
Lieblingiltä ei Gloriousin lisäksi löydy toista yhtä massiivisiin mittoihin paisuteltua pophittiä, mutta pettymys ei ole silti suuri. Lieblingin materiaali on rennon viihdyttävää ja albumin miksannut, muun muassa Kentin Isolan äänimaisemasta vastannut Zed ja muu studiomiehistö ovat tehneet hyvää joskin aika persoonatonta jälkeä. Johnsonin biiseissä on otteita Manicseiltä, Suedelta ja tietenkin Kentiltä, mutta Johnson on kuitenkin esikuviinsa verrattuna puhtoisempi ja paremmin teinimankkoihin sopiva artisti. Gloriousin lisäksi parhaiten esiin nousevat slovarit Do You Believe In Heaven ja Patiently, jotka kuulleessaan ei ihmettele lainkaan, että mies on ennen Lieblingiä tehnyt albumillisen singer-songwriter-kamaa.
On tavallaan vääryys jos Johnson korjaa potin maailmalla, sillä Liebling ei vedä vertoja Kentille, mutta on tämä kuitenkin monin verroin parempi kiekko kuin englannin kielinen Isola.