Lauri Hyvärisen, Juhani Grönroosin, Jukka Kääriäisen ja Sigurður Rögnvaldssonin yhtye sananmukaisesti esittää uutta musiikkia neljällä sähkökitaralla.
Tämä on neliosaisen julkaisusarjan viimeinen osa: sirinän, hurinan ja jyhkeiden riffivuorten halki taivaltaneen nelikon ehkä hienovaraisin julkaisu. Sävellyksissä on laveutta, tilaa, hengitystä.
Ensimmäinen, Aili Järvelän Satama, on levyn paras: kuulas, rikas melodiatiheikkö on aivan kuin 1980-luvun King Crimsonia. Hyvä!
Riikka Talvitien huiluäänien varassa etenevä Energiavaje tuo taasen mieleen Glenn Brancan metallisen jylinän. Meriheini Luodon Dust Devil ja Aino Juutilaisen Melting, Flowing, Freezing, Ice luovat mielikuvat jo nimillä.
Ensimmäinen on tumma ja abstrakti: kasaa hitaasti itseensä massaa, rynnii eteenpäin voimalla ja lopulta hajoaa tuuleen kuin aavikon pölypallo. Jälkimmäinen etenee kuin vesi: virtaa sinne tänne, kunnes jähmettyy yksinäisiksi ääniksi.
Levyn päättävä Rögnvaldssonin Dettifoss palaa alun rock-tunnelmiin. Sen tremolomatto ja tritonus-melodiat ovat hilpeä nyökkäys black metalin suuntaan – ehkä.
IV on erinomainen lopetus erinomaiselle levysarjalle. Harvinaisen tyylitajuista kitaramusiikkia.