Imatralaisyhtye Heikki & Haukat on tehnyt levyn, jonka keskeiset ansiot ovat kuulokuvan miellyttävyydessä. Yhtyeen progressiivinen poprock tarjoaa koukkuja ja tarttuvia melodioita seesteisessä paketissa. Miitri Aaltosen tuottama levy kuulostaa ilmavalta ja varsin hiotulta.
Ennen kaikkea huomio kiinnittyy laulusolisti Heikki Pöyhiän tulkintaan. Pöyhiä lienee joillekuille tuttu nimi 2000-luvulla kolme albumia levyttäneen metallikokoonpano Twilightningin riveistä. Pöyhiä osoittaa levyllä olevansa varsin sävykäs ja monenlaiseen ilmaisuun kykenevä solisti. Erityisesti mieleeni jäi päätöskappale Seppeleen tulkinta, joka toi mieleeni Pave Maijasen.
Sävellykset levyllä ovat vahvoja, mutta punaista lankaa tyylillisesti hajanaiselta levyltä ei tahdo löytyä. Linnut palaa Kesolaan on komeaa, itsetutkiskelevaa progea ja heti sen perään kuultava Lentopäivä karmivaa paikallisradioreggaeta. Levy tuntuukin enemmän ajan mittaan kertyneeltä valikoimalta lauluja kuin harkitulta kokonaisuudelta.
Ensijulkaisullaan Heikki & Haukat osoittavat kykenevänsä melkein mihin tahansa, mutta yhtyeen oma juttu ei aivan välity tyylillisten kokeilujen hallitessa albumikokonaisuutta. Haluan kuulla lisää ja toivon, että seuraava levy on parempi.