Korona sen teki. Kun rumpali Ralph Molina, basisti Billy Talbot ja kitaristi-laulaja Nils Lofgren eivät päässeet hommiin Neil Youngin kanssa, Crazy Horse -miehet täyttivät tyhjiön tekemällä biisejä omillaan. Sympaattisesti Crosby, Stills, Nash & Youngille silmää iskevä nimi on täysin perusteltu eriytetyn tekotavan vuoksi. Siinä missä yllämainituilta on levyllä kolme laulua kultakin, Neil Young osallistuu vain yhdellä.
Tässä ei keksitä pyörää uudelleen. All Roads Lead Home on niin vanhojen hippien folk/country rockia kuin olla voi, ilman nokkeluuksia tai modernisointeja. Sitä voisi luulla 70-luvun alussa tehdyksi. Etenkin Molinan Look Through The Eyes Of The Heart kuulostaa sen ajan klassikolta. Biisin nimi kertoo albumin eetoksen: rauha, rakkaus ja ymmärrys ovat homman nimi, eikä siinä ole mitään huvittavaa. Taatusti joku dissaa All Roadsin turvallisena nostalgiana, mutta hän ei silloin tajua, että vanhojen soturien laulaessa tällaista kamaa se tulee lyhentämättömänä sydämestä. Nämä ovat kunnon lohtulauluja.
Soitto on hurmaavan siloittelematonta ja melodiat hyväilevät korvia, sielusta puhumattakaan. Harvat osaavat rokata niin aseistariisuvan rennosti kuin vuonna 1969 perustettu Crazy Horse, mutta tässä paino on lempeällä tunnelmoinnilla.
Eniten särmää ilmentää Lofgren. Persoonallinen ääni ei ole muuttunut miksikään, Talbot ja Molina soundaavat hauraammilta. Oma suosikkini onkin tehokkaalla riffillä polkeva Fill My Cup.
All Roads Lead Home on kuin tapaisi pitkästä aikaa vanhan rakkaan ystävän.