Tähtitieteilijä Yrjö Väisälä (1891–1971) tunnetaan muun muassa yli 800 asteroidin löytämisestä uraauurtavien menetelmien avulla. Väisälän asteroidi ei siis ole ainutlaatuinen tapaus.
Siksiköhän karkkilalainen Koisjärven Disko on nimennyt esikoisalbuminsa näin? Yhtye ajaa rakkaudella perinteisen suomirockin asiaa. Tuntuu, että se haluaa tehdä sellaista musiikkia, mitä monet perusbändit 80–90-luvuilla: riittävän hyvin mutta ilman suurempia elkeitä.
Koisjärven Disko ei assosioidu Litku-Maustetytöt-Arppa-viitekehykseen. Bändin biiseistä puuttuu tietäväinen kommentointi ja kulttuurihistoriallinen reflektio. Nuo ovat mainittujen artistien vahvuuksia, mutta karkkilalaisilla on omansa, ja luoteinen Uusimaa tuntuu luontevalta aluekoodilta näille lauluille. Se on B-vyöhykettä kaiken trendikkään ja todellisten syrjäseutujen välissä ja sikäli rehellisintä Suomea. Lähellä Fiskarsia, mutta niin kaukana siitä.
Kappaleet ovat melodisia kitarabändibiisejä, viitseliäästi aika isoiksi sovitettuja. Kertosäkeet jäävät kaaliin, tekstit ovat yksinkertaisen vilpittömiä, mutta muotovaatimukset täyttäviä. Gösta Sundqvistin ja Pauli Hanhiniemen välimaastossa liikutaan.
Hirveän miellyttävää ABC-soundia.