Arvio: Mannequin Pussy teki monisärmäisen levyn, jolta löytyy niin hösselimyllytystä kuin vahvoja kertsejä

Arvio julkaistu Soundissa 4/2024.
Kirjoittanut: Vilho Pirttijärvi.

Arvio

Mannequin Pussy
I Got Heaven
Epitaph

Philadelphialaisen Mannequin Pussyn neljäs albumi on saanut kansainvälisessä mediassa kautta linjan vähintään hyviä arvioita. Enkä ihmettele miksi, levy on harkittu, omaleimainen ja otteessaan pitävä Mannequin Pussy on ensilevystään Mannequin Pussy (2014) lähtien sekoitellut hardcorea, shoegazea ja yleis-vaihtoehtomusiikillisia sävyjä. Edellislevy Patiencen (2019) jälkeen triosta on tullut kvartetti. Sen myötä sointiin on tullut lisää jännitettä ja jytyä. Dynamiikanvaihteluissa hissuttelusta raivareihin on enemmän vaaraa ja bändi soi tiukempana.
Kiinnostavinta levyssä on se, kuinka yhtye on onnistunut luomaan illuusion siitä, että puolituntisen levyn aikana voi tapahtua ihan mitä vain. Silti levy kuulostaa eheältä. Suriseva indiepop, Weezer-kitarasoolot, pitelemätön hösselimyllytys ja valtavat kertosäkeet mahtuvat samalle levylle mainiosti. Erityisesti mieleen jää levyn nimiraidan pahaenteisyys, Sometimesin leikkisyys ja levyä rankimmillaan edustava OK? OK! OK? OK!, joka on samaan aikaan räjähtävän raivokas ja kuitenkin pilke silmäkulmassa.
En osaa arvioida levyn viehätysvoiman kestävyyttä, mutta kirjoitushetkellä I Got Heaven tuntuu poikkeuksellisen hyvältä levyltä. 

Lisää luettavaa