Arvio: Pullo vie voiton eikä armoa ole näköpiirissä – Ben Harperin ja Charlie Musselwhiten kantriblues toimii yhä

Ben Harper And Charlie Musselwhite
No Mercy In This Land
Anti-

Vahvaa, tyynen rauhallista ja luonnollista on 48-vuotiaan roots-muusikko Ben Harperin ja 74-vuotiaan harpistiveteraani Charlie Musselwhiten yhteistyö. Viiden vuoden takainen kimppalevy Get Up! nappasi parhaan blueslevyn Grammyn, mikä ei tunnu vaikuttaneen kaksikon maanläheiseen karmaan millään tavoin.

Loistavina muusikoina he eivät revittele tai shouvaa kiistattomalla soittotalentillaan, vaan keskittyvät maailmansa huolien, murheiden ja epäoikeudenmukaisuuksien ruotimiseen sydämellisellä empatialla ja melankolialla. Lauluissa on aitoa tunnevoimaa, jota kummankin antaumuksellinen äänenkäyttö väräjää vetoavasti tarkan tummalla asteikolla.

Levyllä on napakasti jyvitettyjä menopaloja, kuten Muddyn mojoa varioiva Bad Habits tai pahoista tavoista erityistarkasteluun nostettu The Bottle Wins Again, joka väläyttää tuttua Someday Baby -svengiriffiä. Jylhimmäksi kohokohdaksi nouseva No Mercy In This Land on ansainnut tittelipaikkansa yhtenä vaikuttavimmista kantribluesin kappaleista tässä ajassa. Harperin ja Musselwhiten ytimekkäästi voimistuva vuoroluenta, tavattoman kaunis harppusoolo ja tymäkkä akustinen kitarasoolo luovat komean sointujatkumon. Riipaisevan lohduton Nothing At All jättää samat hartaat vibat vielä lopuksi resonoimaan.