Arvio: The Linda Lindas ottaa muoviseksi korjaillulla No Obligationilla takapakkia

Arvio julkaistu Soundissa 9/2024.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

The Linda Lindas
No Obligation
Epitaph

Kristin Kontrolia festarikeikalle säestämään vuonna 2018 kootun lapsibändin koko jäsenistö on saavuttanut teini-iän. Yhtyeen juniori, rumpali Mila de la Garza on 14-vuotias. Kitaristi Bela Salazar täytti juuri 20 vuotta. Soittajien ikä on sivuseikka, mutta sen ansiosta The Linda Lindasin romanttinen ja kantaaottava punkpop vaikuttaa niin energiseltä ja puhdassydämiseltä. Kyynisyydestä tai kaksoisstandardeista ei ole tietokaan.

Debyyttialbumi Growing Up (2022) kuulosti valmiilta paketilta. Uutuus ottaa siihen verrattuna takapakkia. Muun muassa Paramorea ja Best Coastia tuottanut (rumpali Milan ja kitaristi Lucian isä) Carlos de la Garza on viritellyt lauluraitoja liikaa. Power pop -muotovalioiden haastavan korkealle kurkottavat laulumelodiat on korjailtu muovisiksi. Luomu ja roso uupuvat. Basisti Eloise Wongin ärjymiä punkralleja levyllä on kaksi: nimibiisi sekä Excuse Me.

The Linda Lindasia luonnehditaan punkin tulevaisuudeksi ja jos sellaiselle on edelleen tilausta, väitteeseen on helppo yhtyä. Too Many Things ja Resolution/Revolution ovat loistavia kitarapop-biisejä jo nyt. Välinumeroon, espanjankieliseen polkkaan Yo me estreso on kreditoitu vierailijaksi hanuristi ”Weird Al” Yankovic.

Muut artistin levyarviot