Extended Play – ja Baby-ep:illä ihastuttanut Bananaskin on vihdoin saanut julki ensimmäisen pitkäsoittonsa. Tiistai- ja Peppermints-yhtyeistä ja soolotöistään muistettavan Timo Raution biiseihin ja vaimonsa Mari Raution hauraan hivelevään lauluun profiloituva yhtye puhkeaa levyllä lopullisesti kauniiseen kukkaan.
Kuusihenkiseksi kokoonpanoksi Bananaskin kantaa hämmästyttävän hienosti vastuunsa siitä, että se ei lisää tämän maailman melua. Oulussa ja Lontoossa vuoden 2001 aikana taltioitu ja Saint Etiennen kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetun Ian Cattin tuottama Sometimes The World Is Too Loud on kauttaaltaan ilmava ja monin paikoin suorastaan ultrakevyt poplevy. Bananaskinin esitykset antavat ymmärtää yhtyeen sukulaissielujen löytyvän lähinnä englantilaisen popin herkistelijöiden parista. Mari Raution kuulakas laulu onkin kuin pohjoinen vastine Belle And Sebastianin Isobel Campbellille.
Naiivien urkusoundien piristämä Let Me Be A Pop Singer on albumin pirteä avaus. Funny yllättää Blondien Call Men mieleen palauttavalla diskoisuudella. South Kensington on raukea kuin kesähelteinen iltapäivä ja nimestään huolimatta kesän läsnäolo jatkuu myös Goodbye Summertimella Mari Raution laulaessa "I'm so full of life" ilman pienintäkään riehakkuutta. Soulista rytmikitarointia sisältävä Sleet muistuttaa, että ennen seuraavia helteitä joudutaan vielä monta kertaa tarpomaan sohjossa ja rännässä.
Albumiltapaa koko joukon Timo Raution parhaita poplauluja, joiden huilua ja jousiduoa hyödyntävillä detaljikkailla sovituksilla yhtye todistaa idearikkautensa ja herkkyytensä. Bananaskin tietää, että kun kuunteleville ja ajatteleville ihmisille tehdään kevyttä poppia, niin hommaa ei saa jättää puolitiehen.
BANANASKIN: Sometimes The World Is Too Loud
Arvio julkaistu Soundissa 10/2003.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Extended Play - ja Baby-ep:illä ihastuttanut Bananaskin on vihdoin saanut julki ensimmäisen pitkäsoittonsa.
Arvio
BANANASKIN
Sometimes The World Is Too Loud
Lilith
Sometimes The World Is Too Loud
Lilith