THE BARNSHAKERS: Five Minutes To Live

Arvio julkaistu Soundissa 09/2002.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Homma loksahtaa heti hienosti kohdalleen, kun lahjomaton lasersäde osuu ylellisen tyylikkäistä digipak-kansista kaivetun kiekon ensiraidalle.

Arvio

THE BARNSHAKERS
Five Minutes To Live
Goofin´ Records

Homma loksahtaa heti hienosti kohdalleen, kun lahjomaton lasersäde osuu ylellisen tyylikkäistä digipak-kansista kaivetun kiekon ensiraidalle. Vesa Haaja aloittaa jo viidennen villin barnshaking-session Johnny Burnetten All By Myself -hihkunnan kaltaisella lauluinnolla ja Lester Peabodyn vapauttaman twang-vieterin antamalla vauhdituksella. Siitä eteenpäin sahanpurut pöllyävät ja pilttuut paukkuvat hillittömän hulppeasti. Barnshakers on unelmayhdistelmä Tennessee Twon viitoittamaa pakottoman kepeää tanssitusta, häikäisevän sujuvaa ja sounditarkkaa soittotaitoa sekä loistavasti jonoon laitettuja biisejä.

Yli puolet kappaleista on Haajan tasokkaan tuotteliaasta rokkikynästä ja lainoja pokataan hyväntuulisen kunnioittavasti kantrilaidan menomiehiltä. Johnny Cash, Marty Robbins, George Jones, Ronnie Self ja Billy Riley ovat kaikki edustettuina maittavilla, harvinaisemmilla cover-poiminnoilla. Pakka on sekoitettu värikkääksi ja vaihtelevaksi. Esimerkiksi Haajan tequilasurf-henkisen Boppin' in Roswellin ekstraterrestriaalit vibat vaihtuvat harkitusti Ghost Memories -lainabiisiin, Robbinsin slovariin ja taas omaan jump blues -kilkutukseen She's a Goodie.

Useilla biiseillä on herkullinen instrumentaalinen koukkunsa, kuten Too Tired Today -kappaleen krapulajytyä kuvaavat rumpuiskut, White Linen kapakkapianokuviot, Arizona Expressin kiskonkolkkeessa kaikuvat steel-liu'ut tai vaikkapa pelkkä läskibasson tuntuva läsnäolo tai Peabodyltä irtoava vimmaisa kitarasoolo. Kukin muusikko esitellään leukavasti sisäkansilla ja kerrankin esiin vyörytettyjen esikuvien tulvalle on kunnon katetta itse levytyksen tyylitajussa ja -kirjossa. 

Lisää luettavaa