Tim ”Ripper” Owens ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan Judas Priestistä lähtönsä jälkeen. Taustalta löytyy Iced Earthia ja nyt myös Beyond Fearia, jonka juuret ovat kasarihevissä ryyditettynä nykyajan päivityksillä. Owensin olisi ollut perin helppo jatkaa ratsastamalla Priestin tyyppisellä hevillä, mutta se tie olisi päättynyt jo alkumetreillään rotkoon.
Beyond Fearin uutuus on tuotannollisesti tanakkaa jälkeä ja Owensin ääni soi tukevan karheasti. Ensikuulemalta DTO. on jykevä paketti, joka pistää tukan heilumaan ja puntit tutisemaan. Lopulta biisit kuitenkin osoittautuvat varsin tyhjiksi, joista toki ammattilaisryhmä on onnistunut puristamaan irti kaiken mahdollisen. Se ei ole paljon.
Beyond Fearin riffikokoelmat ovat moninkertaista vanhan toistoa, johon ei oikeastaan ole yritettykään ympätä minkäänlaista uutuudenviehätystä. Silti levyä aikansa pyöriteltyään voi huomata nauttivansa kitaristien työskentelystä tai jäävänsä kiinni johonkin pieneen melodiakuvioon. Hevilevyn pitää kuitenkin tärähtää välittömästi suoraan selkäytimeen. Siinä DTO. ei onnistu.