BLAKROC: Blakroc

Arvio julkaistu Soundissa 11/2009.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Musta rockmusiikki on selvästi hankala asia. Se on oudompi juttu kun ajattelee, että kyseessä on kuitenkin ns. musta musiikki, kuten täällä tykätään kutsua monia afroamerikkalaisia genrejä, jotka eivät ole rockia.

Arvio

BLAKROC
Blakroc
V2

Musta rockmusiikki on selvästi hankala asia. Se on oudompi juttu kun ajattelee, että kyseessä on kuitenkin ns. musta musiikki, kuten täällä tykätään kutsua monia afroamerikkalaisia genrejä, jotka eivät ole rockia.

Blakrocissa on mukana mustia solisteja ja rokkaamisen hoitavat pääasiassa valkoiset, eli The Black Keys -duo Ohion osavaltiosta. Projektin taustalla häärää rap-moguli Damon Dash.

BoldAsLove.us-bloggeri Rob Fields on aiheellisesti kritisoinut projektin nimeä. Black Rock Coalition perustettiin 25 vuotta sitten muistuttamaan ihmisiä, ettei rock ole ainoastaan valkoisten miesten ilmaisukanava.  Nimi on siis monella tasolla huono, mutta mitä voi odottaa mieheltä, jolla on historia Roc-A-Fellassa.

Mitä musiikkiin tulee, niin homma on paremmissa kantimissa. Solistilista on vakuuttava: Mos Def, Q-Tip, Raekwon, RZA, Pharoahe Monch, Ol’ Dirty Bastard, Ludacris. Taustat ovat kautta linjan kovaa kamaa ja varsinkin slide-kitaran revittely tässä kontekstissa ilahduttaa.

Suurin osa solisteista selviää kunnialla, mutta muutama rasittaa. NOE kuulostaa Jay-Z-kloonilta ja tuhlaa Hard Timesissa hyvän taustan. Nicole Wray on laulajana todella tylsä.

Yksitoista biisiä, muutama loistava veto, aika monta kovaa. Ihan hyvä aloitus tälle levy-yhtiölle ja bändiprojektille.

Lisää luettavaa