Tämä turkulaisen kitarapopbändin debyytti on turhauttava. Siitä on jostain syystä vaikea innostua niin paljon kuin kaiken järjen mukaan pitäisi. Levy on täynnä Posiesiin, Beach Boysiin ja Byrdsiin assosioituvia, taidolla ja näkemyksellä tehtyjä popteoksia, joista huokuu asialle omistautuminen. Näin siitä siis löytää paljon kiinnostavaa ja onnistunutta, mutta puhtaasti tunnepohjalta se ei onnistu hurmaamaan.
Bookendsin musiikki pohjautuu akustisiin kitaroihin ja monikerroksisiin lauluharmoniohin. Rytmiryhmän lisäksi tätä konseptia tukevat ja värittävät erilaiset puhaltimet, perkussiot ja muut höysteet. Kuhunkin kappaleeseen on jaksettu keksiä hienoja sovitusoivalluksia, mikä tekee levystä kiehtovan kuulokekuunteluun.
Ehkä se lopullinen niitti tulisi persoonallisemmasta ja antaumuksellisemmasta laulusta, vaikka Ville Tirilän kaunista ääntä mielellään kuunteleekin. Säröä ja riskinottoa kaipaisi myös sävellyksiin ja etenkin tavanomaisia polkuja kulkeviin melodioihin. Kunnianhimoinen ja monella tapaa onnistunut albumi tämä on joka tapauksessa.