THE BREEDERS: Title TK

Huomasiko joku milloin nämä palasivat? No, ei sen väliä. Title TK todennäköisesti floppaa pahemman kerran ja loppupeleissä harva taitaa paluuta edes huomata. Joku nimittäin yksinkertaisesti unohti kirjoittaa biisejä ja ilman niitä kelvollisen levyn julkaiseminen käy jo kovin kinkkiseksi.

Breedersin nokkamisu Kim Deal ei ole ikinä päässyt nauttimaan levyhyllyni aitiopaikoista, olkoonkin että Pixiesin muutama tuotos sinne kelpuutetaan. On itse asiassa suoranainen loukkaus Frank Blackia kohtaan, että Dealista ylipäätänsä puhutaan tässä yhteydessä, sillä basistin tonttia täyttämään hankitulla naikkosella ei bändin sukseen kanssa ollut paljoa tekemistä, vaikka muutaman ajan hermoon osuneen kappaleen kirjoittikin. Myös koukukas Breeders-hitti Cannonball taisi olla varsinainen harhalaukaus, sen verran tyhjäpäistä materiaalia Deal ja kaverit ovat uudelle levylleen haalineet.

Nimenomaan haalineet – Title TK:n materiaalia on Steve Albinin johdolla nauhoitettu kahden vuoden ajan, ilmeisen tuskallisissa sessioissa. Valitettavasti paska ei vaivaamalla parane, ei vaikka nuppeja vääntelisi Albinin kaltainen asiansa osaava mies. Kaikkien soittimien epävireisyys ja kömpelö soittotaito saattaa joissain yhteyksissä kuulostaa sympaattiselta, mutta Breedersin hölmöily onnistuu ainoastaan ärsyttämään. Ei ole kyllä ikinä tullut vastaan levyä, jossa olisi soittanut huonompi rumpali kuin Title TK:lla. Jos rytmitaju on jäänyt esikoululaisen tasolla, kannattaa säästää muita ja unohtaa musiikki.

The Breeders on tehnyt levyn, johon he tuskin itsekään uskovat. Se sisältää nelisenkymmentä minuuttia demotason soitin-puuhastelua vailla yhtäkään hyvältä idealta haiskahtavaa hetkeä.