Joillekin yhtyeille tulisi surutta antaa armonlaukaus. The Breedersin vuoden 2002 paluulevy Title TK sai epämiellyttävän kunnian olla yksi rockhistorian huonoimmista levyistä. Lähes liikuttavaa yksimielisyyttä osoittaen asian allekirjoittivat rinta rinnan sekä kriitikot että yhtyeen vanhat fanit. Valitettavasti tämän viestin välittäminen tai edes Pixiesin uudelleenlämmittäminen eivät estäneet Kim Dealia ja kumppaneita julkaisemasta uutta The Breeders -levyä.
Mountain Battlesin kuunteleminen aiheuttaa vähintäänkin henkistä tuskaa. Dealin sisarusten sävellykset ovat oikeastaan vain hajanaisia demohahmotelmia, jotka saattavat hyvinkin levitä käsiin kesken kaiken – vain jatkuakseen hetken kuluttua samasta kohdasta.
Vaihtoehtoisuuden ja tinkimättömyyden perikuvana tunnetun Steve Albinin nauhoittamaksi levyksi Mountain Battles kuulostaa käsittämättömän pehmeältä ja ponnettomalta. Yleensä Albini on onnistunut korostamaan yhtyeiden särmikkäitä puolia, mutta The Breedersin tapauksessa tuntuu tapahtuneen päinvastoin. Ainoa onnistunut hetki levyllä onkin espanjankielinen Ragalame Esta Noche, josta tulee mieleen Krist Novoselicin ja Yva Las Vegasin lyhyeksi jäänyt Sweet 75 -projekti.
