BRITISH SEA POWER: Machineries Of Joy

Arvio julkaistu Soundissa 4/2013.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Arvio

BRITISH SEA POWER
Machineries Of Joy
Rough Trade

Olin myyty heti ensimmäisestä levystä (The Decline Of British Sea Power, 2003) lähtien. Nuorien brittieksentrikkojen rock oli kiihkeää ja kummallista, äkkiväärää ja älykästä. Se oli täysin rajoittamatonta ja löi jalat alta.

Brightoniin pesänsä rakentaneen yhtyeen kaupalliseksi huipuksi taitaa jäädä sen kolmas albumi, itsevarmasti nimetty ja esitetty Do You Like Rock Music? (2008), joka ylsi Britanniassa myyntilistan kymmenenneksi. Vaikka Machineries Of Joy -levyllä British Sea Power soi pehmeämmin kuin aiemmin, lämmintä ja sydämellistä sen musiikki on ollut aina, on silläkin sijaa rockille. Etenkin K Hole -kappale riehuu hulluuden rajamailla.

Walesin maaseudulla äänitetty viides varsinainen albumi ei tuo mitään aivan uutta British Sea Poweriin ilmaisuun, mutta se vastaa silti toiveisiin ja odotuksiin. Ensimmäisenä kuultava nimiraita on upea yhdistelmä krautrockin sinnikkyyttä, sisäistä paloa ja sellaisen kauneuden ihmettelyä, mitä ei täysin ymmärrä. Vuorotellen rullaavan ja aaltoilevan Radio Goddardin tekstin keskeinen rivi tuntuu muistutukselta itselle: ”Dear boy, don’t forget who you are!” Ja trumpettifanfaari päälle!

Kotimaassaan British Sea Powerista on kasvanut kulttuuri-instituutio, jonka oudoimmatkin tempaukset, puhumattakaan soundtrackeista 1900-luvun luontodokumentteihin, saavat palstatilaa laatulehdissä. Vaikka yhtyeen musiikki menisi ohi, kannattaa tutustua laulaja-kitaristi Yanin ja basisti Hamiltonin isoveljen kirjoittamaan Do It For Your Mum -kirjaan. Sen hauskempaa, alastomampaa ja arkisempaa bänditarinaa en ole kuunaan lukenut.

Lisää luettavaa