BRITISH SEA POWER: Open Season

British Sea Powerin ensimmäinen albumi The Decline Of… (2003) oli hämmentävä ja järisyttävä kokemus. Itsevarmasti se luokiteltiin levyn kannessa klassikoksi! Melkoinen arvostelumenestys määriteltiin tämänkin lehden sivuilla viiden tähden arvoiseksi, eikä suotta. Aika ei tule koskaan himmentämään sen eksentristä loistokkuutta.

Nyt on toisen täyspitkän aika, mutta samanlaista ihastunutta "mitä ihmettä?!" -reaktiota ei synny. Open Season on mahdottoman tehtävän edessä, mutta kuten The Strokesin kakkoslevyn kohdalla, asiat ovat silti hienolla mallilla. Ensivaikutelma on pettävä ja parin ensimmäisen soittokerran jälkeen tuntuukin kuin sama kappale esiintyisi levyllä useampaan kertaan. Vaivannäkö kuitenkin palkitaan ja levy viettelee pauloihinsa melkeinpä salakavalasti.

Debyytin laaja skaala todella rujosta erittäin hauraaseen keskittyy nyt enemmän jälkimmäiseen ilmaisuun, mutta eniten mennään keskitempoisissa tunnelmissa. Ensimmäisen levyn tuottanut norjalainen Mads Bjerke on taas istunut pallilla lähes koko levyn, mutta henkeäsalpaavimmat hetket koetaan Graham Suttonin tuottamalla North Hanging Rockilla. Jos kaipaa vakuuttamista British Sea Powerin erinomaisuudesta täytyy vain kuunnella kyseinen laulu. Miten isoksi kappale voi kasvaakaan tuomatta hetkeksikään mieleen stadionia!

British Sea Poweria on yhä vaikea luokitella, mikä on yksi sen ehdottomista viehätyksistä. Ryhmä ei kuitenkaan voisi tulla mistään muualta kuin Britanniasta, sillä niin alleviivattua on sen englantilaisuus. Joy Division kuuluu edelleen laulussa sekä melodioissa ja Noblen simppeliltä kuulostava kitarointi tuo mieleen hieman vähemmän kulmikkaan Will Sergeantin. Laulaja Yanin kirjoittamia salaperäisiä lauluja täydentävät hienosti velipoika Hamiltonin perinteisemmät popmelodiat.

Taannoisessa NME:ssä Yan kävi läpi levyn kappaleet ja paljasti, mistä ne kertovat. En tohtinut sitä lukea, koska mieluummin annan näille kummallisille ja oudon kiehtoville lauluille aivan omat merkitykseni.