Rikollisen vähälle huomiolle kotimaansa ulkopuolella jäänyt British Sea Power on aina ollut monia brittipopkollegojaan kokeellisempi ja mielenkiintoisempi. On ilo huomata, että vielä viidennellä albumillaan bändi käsittelee rockmusiikkia kuin juuri ajokortin saanut nuori tehokasta autoa: sen pelottavasta voimasta huumaantuneena, arvaamattomasti ja rajojansa testaten.
Valhalla Dancehall pursuaa eeppistä ja suuritunteista rockia, jonka käänteitä ei ole aina helppo ennustaa, mutta joka toisaalta tarjoaa kosolti melodioita ja riittävän monta idioottivarmaa kertosäehokemaa. British Sea Powerin tapauksessa onkin luontevampaa puhua seikkailumielestä kuin kunnianhimosta, sillä ryppyotsaisen suorittamisen sijaan sen musiikki leikittelee ja sätkyilee tehden levystä valloittavan ja helposti lähestyttävän.
Haasteen aiheuttaa levyn pitkä kesto, mutta toisaalta sekin rytmittyy luontevasti nopeiden rokkausten ja eeppisten tunnelmointien vuorotellessa. British Sea Powerin harmiksi bändi itse nosti riman todella korkealle jo The Decline Of… -debyytillään (2003), mutta hyvin lähelle päästään tälläkin kertaa.