Brittipunkin pioneerilla soundit hallussa mutta ideat vähissä – Wire siirtyi metelistä meditaatioon

Wire
Silver/Lead
Pink Flag

Wiren debyyttialbumi Pink Flag (1977) on kiistaton brittipunkin ensimmäisen aallon klassikko. Siinä missä muut aikalaiset ovat ajat sitten hajonneet (Sex Pistols, Crass) tai muuttuneet täysin yhdentekeviksi (Buzzcocks), on Wire ehkä viimeinen eloonjäänyt.

Wiren uraa voisi verrata Saksan Einstürzende Neubauteniin. Alkuaikojen meteli on vaihtunut hidastempoiseen, meditatiiviseen musiikkiin. Neubautenin tavoin soundeihin käytetään enenevässä määrin huomiota. Silver/Leadin äänimaailma onkin sen parasta antia. Soundit ovat pelkistetyn tyylikkäät, mutta täynnä erikoisia yksityiskohtia. On hauska huomata yhden Kurt Cobainin suosikkibändeistä lainaavan Nirvanan kitarasoundeja muutamalla levyn biiseistä.

Kappaleet kuitenkin junnaavat monotonisesti samoja hitaita tempoja ilman melodioita. Alkuun Silver/Lead tuntuu vain tylsältä, mutta hyvät sanoitukset (“I was hoping for heaven / I settled for hell.”) saavat palaamaan sen pariin ja hiljalleen sävellykset avautuvat paremmin. Lopultakin levy on kuitenkin ihan hyvä. Jos tällaista hidasta post punkia kaipaa, kannattaa mielummin kuunnella The High Confessionsia. Toisin kuin Einstürzende Neubautenilla, tuntuu Wirella ideat käyvän vähiin.