Levyarvio: Keekoilevan kulmikkuuden mestarit vaativat huomiokykysi – Wiren uutuus palkitsee sinnikkään kuulijan

Wire
Mind Hive
Pink Flag

Aika harvinaista, että bändin 17. albumilla soittaa lähes alkuperäinen ryhmä. ”Uutena” mukana on vain 2010 liittynyt kitaristi Matthew Simms, rumpali Robert Gotobed käyttää nykyään oikeaa sukunimeään Grey. Etulinjassa häärivät tietenkin Colin Newman (laulu, kitarat, koskettimet) ja Graham Lewis (basso, laulu) eikä post-punkin vaikutusvaltaisimman ja radikaaleimman yhtyeen linja ole pehmennyt lainkaan.

Itse asiassa tylyn robottimainen ja erittäin häijysti ironinen Be Like Them tuntuu paluulta Pink Flag -debyytin (1977) tunnelmiin ja mahtavan trippaavasti alkava Oklahoma äityy painajaisversioksi varhaisesta Talking Headsista. Onneksi muuallekin mennään. Jatkossa sävyjä ja avointa humaaniutta ilmenee esimerkiksi reippautensa alla hyvinkin surumielisesti myötätuntoisessa Off The Beachissa. Unrepentant liplattelee 12-kielisin ja modulaarisynin lähes beatlemaisesti. Jos Cactused jo ärsyttää ääriälykköisesti keekoilevalla kulmikkuudellaan, niin Hung ja varsinkin päätösraita Humming näyttävät miten Wire parhaimmillaan yhdistää radikaalin rakenneajattelun ja yhteiskunnallisesti viisaan kapinan vaikuttavaan melodisuuteen.

Itseltäni Mind Hive vaati melkoisesti kuuntelua auetakseen kunnolla, mutta voiton puolelle tämä sinnikkyydellä kääntyi.