BURZUM: Fallen

BURZUM
Fallen
Byelobog

Rautaa on taottava silloin kun se on kuumaa. Koska Burzumin comeback-albumi Belusin julkaisusta ei ole kulunut vielä vuottakaan, tulee väkisinkin miettineeksi olisiko Fallen pelkkä kooste vankilareissun b-puolista. Sikäli kun Belusin hahmotteluun oli teoriassa varattu yhtä paljon aikaa kuin mitä Axl Rosella oli Chinese Democracynsa kanssa, odotukset uudesta samanlaisesta eivät tähän hätään tuntuneet kovinkaan realistisilta.

Todellisuus ja odotukset eivät aina kuitenkaan kohtaa. Fallenia ei tarvitse kuunnella kovin paljon introa pidemmälle ymmärtääkseen, että kyseessä on todella kovatasoinen levy. Itse asiassa Varg Vikernes osaa omien riffiensä kierrättämisen sen verran hyvin, että nyt kun tuntuma kitaransoittoon on taas palautunut, Belus todellakin vaikuttaa Fallenin rinnalla ainoastaan hahmotelmalta. Sitä paitsi Fallen säilyttää fokuksensa koko ajan.

Vaikka Fallenin ennakkoon hehku­tettu ”kokeellisuus” onkin suureksi osaksi silkkaa sanahelinää, levy vie Burzumia aina vain mielenkiintoisempaan suuntaan. Varovaiset melodiantapailut laulupuolella ja levyn puolenvälin silmitön hulluuskohtaus ovat juuri sopivia elementtejä entisestään syventämään tällaisten audiotaideteosten hypnoottisuutta.