CAIN’S OFFERING: Stormcrow

CAIN'S OFFERING
Stormcrow
Frontiers

Alkuperäisen Sonata Arctica -kitaristi Jani Liimataisen Cain’s Offering -debyytti Gather The Faithful (2009) onnistui, jopa hieman puun takaa, ravistelemaan vuosia omaa häntäänsä jahdanneita voimametallipiirejä. Kaikki ei ollutkaan vielä nähty. Se oli myös merkillepantava antiteesi omaehtoisuudessaan jo hyvän maun rajoja koetelleen ex-työnantajan suuntaan, ja ehkä myös vastaus vuosien ajan paremman perään haikailleiden Sonata-fanien rukouksiin.

Vaikka Stormcrow ei pääsekään yllättämään kuten edeltäjänsä, tarjoaa se silti jälleen kerran ihmeteltävää, lähinnä kuinka hemmetissä vuosia sitten pystyyn kuolleen metsän sammalistosta on edelleen havaittavissa elonmerkkejä. Sunnuntaikuuntelijan korvaan se toki on sitä samaa ja sitkoista siirappia, mutta näiden lainalaisuuksien parissa kasvaneelle kylmät väreet vilistävät selkäpiissä useammankin kerran. Kahta julkaisua rinnastaessa lähinnä huomaa, että tällä kertaa ääripäät ovat kenties aiempaa dominoivampia. Lälly on lällympää, nopea on nopeampaa ja raskas raskaampaa.

Ensisijaisesti albumi on jälleen yksi esimerkki paineettoman ilmapiirin luomasta vapaudentunteesta. Siinä missä esimerkiksi Timo Kotipellon työnantajaorkesterin yhteydessä on jopa surkuhupaisaa puhua luonnollisuudesta saati lennokkuudesta, on laulajalegenda Liimataisen lieassa jälleen kerran kuin uudestisyntynyt.