Charlotte Hatherley on soolourallaan tehnyt selvän pesäeron aiempaan bändiinsä Ashiin. Siinä missä Ash on vuosi vuodelta pureutunut lähemmäs suoraviivaisen rockin ydintä, on Hatherleyn musiikillinen visio kallistunut hivenen kokeilunhaluisemman ja monipuolisemman popin suuntaan. Kolmannella albumillaan Hatherley on löytänyt luonnollisen paikkansa jostain Juliana Hatfieldin, The Cardigansin ja Blondien välimaastosta.
New Worlds on Hatherleyn levyistä helpoimmin lähestyttävä ja kompaktein. Se sisältää kymmenen muotovaliota popkappaletta, jotka tuovat kuulijalle väkisinkin hyvän mielen. Hatherley ei räpiköi itsesäälissä tai esitä sanomaansa turhan vaikeaselkoisesti, vaan lyö korttinsa pöytään hyvinkin avoimesti. Hänen musiikistaan paistavaa välittömyyttä on vaikea vastustaa.
New Worlds jatkaa Charlotte Hatherleyn mainiosti alkanutta soolouraa arvoisellaan tavalla. Levyn parissa viihtyy kerta toisensa jälkeen, eikä siitä hakemallakaan löydy sen vakavampia puutteita. Pienimuotoisuus ja kotikutoisuus kääntyvät Hatherleyn käsissä ainoastaan isoiksi plussiksi.