DAMN SEAGULLS: One Night At Sirdie´s

Arvio julkaistu Soundissa 01/2005.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Damn Seagulls on ehtinyt kerätä kyseenalaista mainetta laajasti uutisoidulla porsastelullaan ja levy-yhtiön edustajan mobilisoimalla bändikilpailumenestyksellään. Se on ollut omiaan pitämään bändin nimeä esillä.

Arvio

DAMN SEAGULLS
One Night At Sirdie´s
Fullsteam

Damn Seagulls on ehtinyt kerätä kyseenalaista mainetta laajasti uutisoidulla porsastelullaan ja levy-yhtiön edustajan mobilisoimalla bändikilpailumenestyksellään. Se on ollut omiaan pitämään bändin nimeä esillä.

Mielenkiintoisesta, lahjakkaasta tulokkaasta puhuminen on tähän asti ollut vahvaa liioittelua. Kuihtuvalle Helsingin rokuelämälle Damn Seagulls on kuitenkin ollut taivaan lahja. Suurin hyöty paljosta julkisuudesta on tietysti ollut yhtyeelle itselleen, sillä pelkällä musiikillaan se ei olisi päässyt tänne asti.

One Night At Sirdie´s jatkaa Suomen oloissa äärimmäisen kornia kotiseuturomantiikkaa kantakapakassa otettuine kansikuvineen ja Helsingin korostamisena sydänsurujen katkeransuloisena tapahtumapaikkana. Muutenkin Damn Seagullsin debyytistä syntyy omituinen ristiriita, kun bändi on ottanut musiikissaan suunnan kohti aikuisempaa ilmaisua – yhtye itse puhuu jopa adult oriented punk rockista – mutta teksteissään biisintekijä Lauri Eloranta voivottelee menetettyjen tyttöystävien perään teini-iän naiiviudella. Ihan kuin Jonne Aaron ja Risto Asikainen olisivat lyöttäytyneet kirjoittamaan tekstejä The Afghan Whigsille.

Kaikista pienistä ja vähän isommistakin epäkohdista huolimatta One Night At Sirdie´s yllättää. Damn Seagulls on jättänyt keskinkertaisen garage rockin soittamiseen tyystin. Pääosin rockin arvostetuinta kaanonia tavoittelevat vaikutteet istuvat musiikin muotopuoleen hämmentävän hyvin. Erityisesti yhtyeellä on ollut korvaa hienoille sovituksille, puhallinlisäkkeet etenkin toimivat erinomaisesti. Further & Away mandoliineineen on levyn ehdoton kohokohta.

Toisaalta albumillakin on kuultavissa viitteitä siitä, että vasta vähän aikaa sitten Damn Seagulls oli vain mielikuvituksettomasti punk rockiaan ska-rytmeillä maustava kellaribändi. Heart On The Sleeve käynee tästä parhaimpana esimerkkinä.

Kovaa kanttia on vaatinut lähteä jo ensimmäisellä pitkäsoitolla rohkeasti tonkimaan rockin lähihistorian aarteita. Ihan vielä Damn Seagulls ei ole kyennyt muuttamaan innokkuuttaan sielukkuudeksi, mutta One Night At Sirdie´s osoittaa, että se on mahdollista. 

Lisää luettavaa