DARK FILTH FRATERNITY: Breathe Again

Arvio julkaistu Soundissa 09/2008.
Kirjoittanut: VILLE SORVALI.

Lahti on tunnetusti Suomen hardcore-pääkaupunki, mutta kaupungin musiikillinen anti ei silti rajoitu pelkkään huutamiseen.

Arvio

DARK FILTH FRATERNITY
Breathe Again
Animalhouse

Lahti on tunnetusti Suomen hardcore-pääkaupunki, mutta kaupungin musiikillinen anti ei silti rajoitu pelkkään huutamiseen. Yksi tuoreimmista esimerkeistä on itsekin hardcore-skenestä ponnistanut, nimensä perusteella lähinnä huonoa blackmetalia soittavalta demobändiltä vaikuttava Dark Filth Fraternity, joka ravisteli esikoisalbumillaan The Book Of Clear Light (2006) niille sijoilleen jämähtänyttä stoner rock -kenttää isännän ottein. Grungestakin voisi kai puhua, mutta sellaista kenttää ei oikeastaan ole edes olemassa.

Toista kertaa Dark Filth Fraternity ei kuitenkaan pääse yllättämään. The Peacemakerin avausriffi lyö toki koko nyrkin kerralla kurkkuun, mutta muilta osin debyytin intensiteetin tasolle päästään vain harvakseltaan. Breathe Againin parasta antia ovatkin selkeästi leijailevammat kappaleet, kuten Swans Don’t Weep tai The Becoming, sekä sekalaiset kontekstistaan irrotetut teemat, kuten Neon Nationsin veikeän ozzyosbournemainen säkeistö. Tyylitaju bändillä on kiistämätön, mutta levyn 52-minuuttisen keston huomioiden tuntuu kuin se olisi tällä kertaa itse jättäytynyt hieman liiaksi paikoilleen.

Lisää luettavaa