Monet ovat panneet merkille, että etelän nousu on tapahtunut alueen positiivisien pioneerien kustannuksella. Vaikka tällainen näkökulma yhtäältä yksinkertaistaa Lil Waynen, T.I.:n ja Chamillionairen kaltaisten uudempien tekijöiden moniulotteisuuden ja toisaalta jättää huomiotta tiedostavaksi mielletyn Goodie Mobin lahjomattoman rankat aikalaiset, esimerkiksi UGK:n ja 8Ball & MJG:n, siinä on hitunen totuutta. Cash Money Records ei myynyt rekkalasteittain levyjä promotoimalla mustaa nationalismia ja saarnaamalla islaminuskoa. Tässä kehyksessä Banner jos joku yrittää tasapainoilla, epäonnistuu olemaan yhtä aikaa viihdyttävä ja kriittinen, vuorottelee huonolla menestyksellä ja päätyy kompromissiin. Jokaista oikeamielisyyden puuskaa seuraa yksiulotteinen ja tylsä Fuck You Hoes.
Bannerilla ei ole tekosyytä olla tylsä kummassakaan roolissa. Hän saattoi tarjota bussin ja luottokortin Katrinan uhreille, mutta tavaramerkkisoundin koristelema neljäs virallinen albumi on silti varsinainen sekasotku, temaattisesti pikemminkin hajanainen ja ajattelematon kuin monimutkainen ja inhimillinen. Jos tuotantoa ei lasketa, sen parhaistakin hetkistä uupuvat ne takavuosina säväyttäneet piirteet, joiden ansiosta Banner erottui kritikoimistaan etelän stereotyypeistä.