Yksi esiintyjäperuuntuminen ja Abbathin terveysongelmien takia keskeytynyt keikka. Siinä saldo, joista jälkimmäinen ylitti uutiskynnyksen iltapäivälehtiä myöten. Mutta loppuunmyydyn Saarihelvetin yleisö ei lannistunut. Porukka nautti ja juhli antaumuksella koko viikonlopun.
Tänä vuonna vietetyn Saarihelvetin kenties odotetuin artisti oli norjalaisyhtye Abbath, mutta bändin keikka kilpistyi jo lähtötelineisiin, kun yhtyeen nokkamies Abbath Doom Occulta eli Olve Elkemo jätti leikin kesken jo muutaman minuutin soittamisen jälkeen. Mies paiskasi kitaransa lavalle ja poistui saman tien yleisöstä katsoen takavasemmalle.
Muu yhtye soitti vielä muutaman tahdin, mutta hämmennyksestä toivuttuaan lopettivat soittamisen ja poistuivat hekin lavalta. Yhtyeen suomalaisrumpali Ukri Suvilehto palasi lavalle selittämään tilannetta ja Abbathin terveydentilaa yleisölle, mutta jätti vielä pienenpienen takaportin yhtyeen paluulle.
Vain muutaman hetken kuluttua hän palasi ilmoittamaan, että eiköhän keikka ollut siinä. Itse maestro kun oli lavalta poistuttuaan painellut suoraan lavan takana sijaitsevaan metsikköön, josta hän päätyi harhailemaan Viikinsaaren kesäteatterin katsomoon.
Tapaus oli valitettava, sillä Abbathia olisi kuullut livenä mieluusti. Silti jo ensisekunneilla saattoi aavistella, että kaikki ei ole kunnossa. Abbath saapuui ennen keikkaa lavalle yksinään ja ilman maskeja. Hän kävi tanssahtelemassa lavalla ja poistui taas hetkeksi, jolloin yleisö hämmentyneenä katseli, että mitä tässä oikein tapahtuu. Lopulta muukin yhtye pääsi lavalle, bändi alkoi soittaa ja sitten kävi miten kävi.
Toinen takaisku oli, kun tsekkibändi Gutalax ilmoitti peruvansa Saarihelvetin keikan, koska heidän lentonsa oli peruttu eikä bändi olisi ehtinyt vaihtoehtoisilla reitityksillä ajoissa Tampereelle. Tieto peruuntumisesta tuli jo perjantain puolella, joten eipä tarvinnut ainakaan enää miettiä, miten salakuljettaa vessapaperia ja -harjoja Viikinsaareen.
Kaiken tämän johdosta Viikinsaaressa saatiin siis kokea ainakin vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta suurempaa dramatiikkaa päivään ei kuitenkaan liittynyt. Yleisö suhtautui varsin ymmärtäväisesti festivaalia kohdanneisiin vastoinkäymisiin, eikä Abbathin keikan keskeytyminenkään kirvoittanut kuin muutaman valituksen.
Kun lauantain marssijärjestys oli perjantaina saatu selväksi, Saarihelvetti rullasi päivän lävitse vakaasti, tarjosi viljalti kuultavaa sekä nähtävää ja päätti päivän jo aiempina vuosina tutuksi käyneeseen Turmion Kätilöiden diskometallin jytkeeseen.
Ja koska Saarihelvetissä on yleensä tupannut tippumaan vettä taivaalta, kuivuudesta ei jouduttu kärsimään tänäkään vuonna. Perjantai-ilta piti huolen siitä, että päälavan edustan pitissä ei tarvinnut lauantainakaan pyöriä pölyävässä mullassa.
Teksti ja kuvat: Marko Säynekoski
Perjantai
Lauantai
