Pitkällä urallaan jättiläisiksi kasvaneiden kollegojen varjoon syystä tai toisesta jäänyt heavy metal -mörssäri Armored Saint palaa tantereelle yhdeksännen pitkäsoiton merkeissä.
Basisti ja levyn tuottaja Joey Vera kehuu saatteessa, ettei yhtye ole koskaan toistanut itseään. Nooh, väitettä ei voi niellä täysin purematta, sen verran tutulta kalskahtavaa ja tunnistettavaa musiikkia on taas tarjolla. Meno on kuitenkin niin mukaansatempaavan energistä – joku voisi sanoa jopa voimaannuttavaa – ja kokonaisuus tasalaatuinen, ettei isompia riskejä ja irtiottoja jää kaipaamaan.
Levyllä kestää tovin päästä kunnolla vauhtiin, ja mieleenpainuvimmat hetket onkin sijoitettu hieman epätavallisesti sen loppupuolelle. Näihin lukeutuvat esimerkiksi menevä, sooloilla irrotteleva Compromise, keinuvalla groovella etenevä It’s a Buzzkill ja tyylikkäällä kertsillä varustettu, hauskaa rytmikikkailua sisältävä Bottomfeeder.
Kun yhtälöön lisätään vielä tuotanto, joka on jykevä ja sliipattu, muttei hengettömäksi ja muoviseksi asti, niin kyllähän tässä jäädään reilusti voiton puolelle. Vuonna 1983 debyytti-ep:nsä julkaisseen yhtyeen ulosannista huokuu yhä tekemisen meininki ja rakkaus lajiin.
