Vuonna 2016 perustettu portugalilaisyhtye Toxikull liputtaa perinnehevin ja kasariestetiikan puolesta. Kolmannella pitkäsoitollaan nelikko tuo tykö riffivetoista tuplakitaraheviä ilman moderneja kikkailuja ja monitasoisia sävellyksiä.
Aika pastissinomaisten biisien dynamiikka syntyy sävellajien vaihdoista, joten musa on oitis tuttua, vaivattoman energistä ja helppoa kuunnella. Tuotanto on sopivan konventionaalista, vaikkei ihan orgaaniselta kuulostakaan.
Melodioita on juuri tarpeeksi kantamaan biisejä, mutta koukut eivät tartu korviin pysyvästi. Kertsit toimivat hetkessä, mutta muistijälkiä ei jää. Lex Thunder hoitaa laulut kunnialla, vaikka hänen kaiutettu ylärekkarilaulunsa rasittaa ajoittain. Onneksi äijä laulaa välillä myös blackielawlessmaisella rintaäänellään. Maiden-koulukuntaa edustavien kitaristien tarinasoolot ja tuplaunikset soivat komeasti, joskaan tilujen tekninen osaaminen ei aina häikäise.
Turbulence on kliseinen 40-minuuttinen rehellistä ja yllätyksetöntä tradiheviä. Parhaimmillaan bändi rullaa viihdyttävästi, joskus taas solistin kimakka ulosanti saa sen kuulostamaan huonohkolta Crimson Glory -yritelmältä.