DEATH ANGEL: Archives & Artifacts

Arvio julkaistu Soundissa 02/2005.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Pikametallia parisenkymmentä vuotta sitten harrastaneet muistavat kalifornialais-filippiiniläisen Death Angelin ainakin kahdesta asiasta: yhtyeen jäsenet olivat kaikki sukua toisilleen ja esikoislevynsä aikaan vielä teini-iässä.

Arvio

DEATH ANGEL
Archives & Artifacts
Restless

Pikametallia parisenkymmentä vuotta sitten harrastaneet muistavat kalifornialais-filippiiniläisen Death Angelin ainakin kahdesta asiasta: yhtyeen jäsenet olivat kaikki sukua toisilleen ja esikoislevynsä aikaan vielä teini-iässä. Viisikko sai alusta saakka huomiota mediassa myös siitä syystä, että Metallican kitaristi Kirk Hammett oli ollut mukana tuottamassa sen ensidemoa.

Koska myös keikat kotikonnuilla olivat vakuuttavia, kehuttiin sekä keväällä 1987 ilmestynyt debyyttilevy Ultra- Violence ja sitä reilulla vuodella seurannut Frolic Through The Park pystyyn myös Euroopan puolen metallin pää-äänenkannattajien kuten Kerrang!in ja Metal Hammerin sivuilla. Nämä albumit, yksi levyllinen demoja (mukana myös Hammettin kipparoima Kill As One -nauha) ja liveraitoja sekä yksi dvd muodostavat Archives & Artifacts -nimisen boksin, joka olisi suoraan sanoen saanut jäädä julkaisematta. Huonosoundisten ja paikoin hutiloiden soitettujen biisien kuuleminen aiheuttaa näin jälkijättöisesti muutamien vastaavien pakettien ääreltä tutun "kotiin ei voi palata" -efektin.

Kuten monet lajitoverinsa, myös Death Angel teki viime vuonna comebacklevyn. Se ei ollut kovin kummoinen. Niinpä – ainakin vanhojen mielikuvien perusteella – Pepan veljesten ja kumppaneiden paras levy on edelleen aikanaan liian kokeellisena ja progressiivisena pidetty ja laajalti väärinymmärretty Act III (1990). Saa nähdä, julkaistaanko siitä cd-versio. Ja sitten pitää vielä päättää, pysyäkö hyvien muistikuvien varassa vai työntääkö levy soittimeen.