DIDO: Life For Rent

Dido Armstrongin toinen albumi myi julkaisuviikollaan Iso-Britanniassa enemmän kuin mikään levy sitten Oasiksen Be Here Now -möhkäleen, siis yli kuuteen vuoteen. Suursuosiostaan Dido on lähes kaiken velkaa Eminemille, joka sämpläsi Stan-hitillään neidon Thank You -kappaletta. Sen innoittamana Didon esikoisalbumi No Angel (1999) nousi jälkijättöisesti myyntilistoille ja kävi lopulta kaupaksi yli 12 miljoonan kopion verran.

Lontoossa joulupäivänä 1971 syntynyt Dido on kirjoittanut valtaosan kummankin albuminsa lauluista yhdessä veljensä Rollon kanssa. Rollo Armstrong oli takapiruna 90-luvulla trance-musiikkia stadioneille vieneessä ja miljoonia levyjä myyneessä Faithlessissa, joten hänellä on kokemusta musiikin popularisoinnista. No Angel -levyn suosio saattoi perustua sattumaan, mutta toisen Dido-albumin lähtöajatuksena on toiminut korostunut kohderyhmäajattelu. Sen vuoksi Life For Rent on mitätön levy, kaikilla tavoin miedompi kuin edeltäjänsä.

No Angel -levyllä Armstrongin sisarusten ideoima elektroninen folkpop soi raikkaasti ja parhaimmillaan jopa ilmeikkäästi. Levy ei ollut ilmestyessään valtavirran musiikkia, vaan sitä tuli sellaista, koska ihmiset huomasivat pitävänsä Didon lämpimästä äänestä ja hänen vähäeleisistä, mutta tunnelmallisista lauluistaan. Äärimmäisen varovaisesti, suorastaan korostuneen kohteliaasti toteutetulla Life For Rent -levyllä eivät sen sijaan luovuuden ja henkilökohtaisuuden valot paljon pilkahtele. Ja mikä pahinta, Didon ääni on menettänyt luonnollisen sointinsa.

Tällä levyllä maailmaa ei olisi valloitettu.