DOG EAT DOG: Amped

Arvio julkaistu Soundissa 08/1999.
Kirjoittanut: Volle Pylkkänen.
Dog Eat Dogin kolmannen laatan kevyt poprockaus, rap-skrätsäys, viihdehoilaus ja torvisektiointi olisi ollut paikallaan ennätyshelteisen kesän laiskimpien biitsillä löhimispäivien tausta-aaltoiluna , mutta intensiivisemmässä kuuntelussa levyn sisällöllinen tyhjyys nyppii.

Arvio

DOG EAT DOG
Amped
Roadrunner

Dog Eat Dogin kolmannen laatan kevyt poprockaus, rap-skrätsäys, viihdehoilaus ja torvisektiointi olisi ollut paikallaan ennätyshelteisen kesän laiskimpien biitsillä löhimispäivien tausta-aaltoiluna , mutta intensiivisemmässä kuuntelussa levyn sisällöllinen tyhjyys nyppii. Nimittäin viiden vuoden takaisella All Boro Kings -debyytillään nämä ilmeisen jatkuvasti juhlivat velikullat pystyivät yhdistelemään reggaen, funkin ja muun rytmimusiikin letkeyttä punkrockin energisyyteen väliin tavalla, mistä Bad Brainsinkin hc-rastatukat olisivat olleet ylpeitä.
Ampedin alussa on pari välähdystä eli ripeä eka ralli Gangbusters ja videobiisinäkin toimiva Expect The Unexpected, jossa on pientä hittipotentiaalia, mutta niiden jälkeen ei tapahdu mitään huomionarvoista ennen kuin True Colors nykii vähän reippaammin. Levyn päättävän In Timen puoliakustisena näppäilty kertsi on sekin ihan ok. 

Lisää luettavaa