DREAMS OF SANITY: Masquerade

Arvio julkaistu Soundissa 01-02/1999.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Dream Of Sanityn jäsenet tuntuvat saaneen bändinsä täyteen iskukykyyn sitten Komödien, ja tällä kerralla ryhmä astuu oopperan kummituksen maailmaan. Bändi ei tunnu haukkaavan liian suurta palaa ryhtyessään työstämään jo kertaalleen aivan toisenlaiseen ilmiasuun sävellettyjä ja sovitettuja kappaleita.

Arvio

DREAMS OF SANITY
Masquerade
Hall Of Sermon

Dream Of Sanityn jäsenet tuntuvat saaneen bändinsä täyteen iskukykyyn sitten Komödien, ja tällä kerralla ryhmä astuu oopperan kummituksen maailmaan. Bändi ei tunnu haukkaavan liian suurta palaa ryhtyessään työstämään jo kertaalleen aivan toisenlaiseen ilmiasuun sävellettyjä ja sovitettuja kappaleita.
Dream Of Sanity osoitti jo debyytillään, miten taitavasti yhtye osaa käsitellä hauraita melodiarakenteita. Niissä on voimaa ja erilaista raskautta. Jälleen kerran valokeilan keskellä loistaa Sandra Scleretin kuulas laulu, joka paikoitellen lähestyy ranskalaiselle shanson-lauluperinteelle tyypillisitä vibraattoa.
Bändi on käyttänyt miesäänenä Lacrimosan Tilo Wolffia, mutta hänen osuutensa kalpenee pahasti Sandran rinnalla. Ongelma on yleisempikin metallibändeille, mutta Tilo ei ole niin vahvassa roolissa, että ristiriita pääsisi haittaamaan liiaksi.

Lisää luettavaa