ECHO AND THE BUNNYMEN: Siberia

Arvio julkaistu Soundissa 10/2005.
Kirjoittanut: Kai Latvalehto.
Liverpoolilaisella Bunnymenillä eivät 80-luvulla klubit koskaan vaihtuneet stadioneiks

Arvio

ECHO AND THE BUNNYMEN
Siberia
Cooking Vinyl

Liverpoolilaisella Bunnymenillä eivät 80-luvulla klubit koskaan vaihtuneet stadioneiksi, kuten U2:lla ja Depeche Modella tekivät. Myöskään The Curen tai The Smithsin kaltaista monoliittista palvontaa ei bändille suotu. Silti Bunnymenin merkitystä nykyiselle brittirockille ei voi ohittaa. Laulaja Ian McCulloch antoi The Fallin Mark E. Smithin ohella pohjoisille työväenluokan indiepieruille, kuten Noel Gallagherille, ylivertaiset käyttäytymisnormit keskiluokkaisessa mediassa. Chris Martin on puolestaan Bunnymenille velkaa koko ilmaisunsa.

Siberian on tuottanut Hugh Jones, eli sama mies kuin bändin mielenkiintoisimman levyn Heaven Up Heren (1981). Siberia kuulostaakin valjumman rinnakkaisuniversumin otokselta 80-luvun Bunnymenista. Tekstillisiä ja musiikillisia viitteitä omaan menneisyyteen vilisee pilvin pimein.

Will Sergeantin kitaroille on annettu vapaammat kädet kuin muinoin, mutta asiaa ei ole yhtä paljon. Hetkittäin Siberia yltää silti yhä korkeisiin sfääreihin, kuten aloitusbiisissä Stormy Weather. Automaattiohjaus on kuitenkin kytketty liian monessa keskivertorallissa jo lähtiessä päälle. Jännitettä ei säilytetä edes bändin levyille ominaisella nerokkaalla biisijärjestyksellä, josta esimerkkinä käy vaikka What Are You Going To Do With Your Life? (1999).

Coldplayn puraisemia kehotan silti ehdottomasti tutustumaan Bunny-menin 80-lukuun. Neljän cdn boksi Crystal Days (2001) sisältää Siperiaakin kylmempää kyytiä.