EELS: Blinking Lights And Other Revelations

Arvio julkaistu Soundissa 04/2005.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Useimmiten teemalevyt kielivät tekijöidensä ideapulasta. Kun ei muuta keksitä, kuvitellaan linna ja sen torniin kaunis prinsessa. Sitten karautetaan paikalle valkoisella oriilla ja isketään porttia vahtiva lohikäärme hengiltä tuiman taistelun jälkeen.

Arvio

EELS
Blinking Lights And Other Revelations
Vagrant

Useimmiten teemalevyt kielivät tekijöidensä ideapulasta. Kun ei muuta keksitä, kuvitellaan linna ja sen torniin kaunis prinsessa. Sitten karautetaan paikalle valkoisella oriilla ja isketään porttia vahtiva lohikäärme hengiltä tuiman taistelun jälkeen. Lopuksi antaudutaan kiihkeään suuteloon ja eletään onnellisina elämän loppuun asti. Helppoa kuin mikä.

Toki on olemassa toisenlaisiakin teemalevyjä. Tohtori Arthur Janovin primaaliterapian innoittamana John Lennon huusi Plastic Ono Band -albumilla julki kaiken lapsuusaikojensa katkeruuden. Ja ovathan jotkut muutkin luoneet vaikuttavia temaattisia kokonaisuuksia omien kokemustensa pohjalta.

Kohtalon koettelema ja musiikin pelastama Mark Oliver Everett on kuitenkin aivan oma lukunsa. Paremmin E-lempinimellä tunnetun taiteilijan Blinking Lights And Other Revelations -tupla kiertyy hänen vanhempiensa kuoleman ja siskonsa itsemurhan ympärille. Everett on käsitellyt kyseisiä aiheita aiemmillakin julkaisuillaan, erityisesti vuonna 1998 ilmestyneellä Electro-shock Blues -levyllä, mutta nyt on vuorossa vuosikausia tekeillä ollut suurteos. Everett itse on kuvaillut albumia rakkauskirjeeksi elämälle sen kaikessa kauniissa, kauheassa autuudessa.

Mark Everettin isä oli tiedemies, joka keksi rinnakkaisten maailmankaikkeuksien käsitteen. Hän kuoli vuonna 1982, pojan ollessa 19-vuotias. Seuraavien vuosien ajan E:n jokapäiväiseen rutiiniin kuului omien kappaleiden kirjoittaminen ja niiden äänittäminen kasettinauhurille.

1990-luvun alussa E julkaisi kaksi pienelle huomiolle jäänyttä levyä. Ensimmäinen laajemmin noteerattu albumi oli 1996 ilmestynyt Beautiful Freak, joka poiki Novocaine For The Soul -hitin. Jo tuolloin Everett taustayhtyeineen operoi Eels-nimellä. Samana vuonna hänen siskonsa teki itsemurhan ja kaksi vuotta myöhemmin äiti taipui keuhkosyövän kourissa. Yhtäkkiä Mark Everettin perheestä ei ollut muita jäljellä. Hän oli yksin.

Suurelta osin Mark Everettin kotona Los Angelesissa äänitetty Blinking Lights And Other Revelations on kuin jäätelöä, johon on piilotettu partateriä. Melodioiden kirjoittajana Everett on mestari ja useat tuplan kappaleista on kuorrutettu pehmeästi soivilla jousisoittimilla – mallikkaimmin ne koristavat ensimmäisen levyn päättäviä pieniä ja hiljaisia Checkout Blues- ja Blinking Lights (For You) -kappaleita. Helposti kuunneltavan pinnan alle kurkistaessa voi kuitenkin satuttaa itsensä, sillä Everettin itselleen ja Jumalalle tekemät kysymykset ovat luonteeltaan varsin lopullisia. Jonkinmoiseen sopuun ja ymmärrykseen taistelupari tuntuu kuitenkin päätyvän. Tapahtuu mitä tahansa, eläminen on elämisen arvoista.

Laulujen tyylikirjo on lavea. Ne ulottuvat Hey Man (Now You're Really Living) -biisin kaltaisista yksinkertaisista rokkirenkutuksista I'm Going To Stop Pretending That I Didn't Break Your Heartin tyylisiin vähäeleisiin balladeihin ja pölyisestä americanasta varovaiseen electronicaan. Musiikillisesti kiinnostaviksi kappaleet tulevat epätavallisen instrumentaation kautta. Kitaran, basson ja rumpujen lisäksi levyllä soivat sulassa sovussa muun muassa kellopeli, haitari, auto harp, urkuharmoni ja monenlaiset hullut torvet.

Epätavallinen on myös tuplan vierailijakaarti. Everettin rakas Bobby Jr. -koira ulisee koskettavan intron Last Time We Spoke -biisiin ja Tom Waits pyörähtää itkemässä sekä mörisemässä Going Fetal -kappaleella. R.E.M. -kitaristi Peter Buckin ja The Lovin' Spoonfulin John Sebastianin rooli sentään on perinteisempi. Kumpikin tekee juuri sitä, minkä parhaiten osaa eli avustaa kirjoittamisessa ja soittaa suosikki-instrumenttiaan.

Yli 90 minuuttiseksi levittyvä Blinking Lights And Other Revelations on niin laaja kokonaisuus, että siitä arvion antaminen tässä vaiheessa on kuin Don DeLillon Alamaailman kritikoiminen ensimmäisen sadan sivun jälkeen. Paljon on vielä kuulematta ja ymmärtämättä. Tällä hetkellä teoksen olemus kiteytyy parhaimmin The Other Shoe -kappaleen ensimmäisillä riveillä: "It's a beautiful morning/sky is black as ink." 

Lisää luettavaa