EELS: Tomorrow Morning

EELS
Tomorrow Morning
Vagrant


Tomorrow Morning on Eelsin yhdeksäs levy ja se on aivan samanlainen kuin kaikki aikaisemmatkin. Näin voisi todeta heti ensikuulemalta. Harkitumman tarkkailun myötä käy selväksi, että levystä puuttuu se vääristyneen maailman tunnelma, joka esimerkiksi Blinking Lights And Other Revelations -levyllä (2005) oli, eikä Mark Everett vajoa niin täydelliseen jaksamattomuuteen ja synkkyyteen kuin tämän vuoden alussa julkaistulla End Times -albumilla.


Eelsin vahvuus piilee jälleen hänen lyriikoissaan. Musiikin pienet nyanssit tuovat pientä eroa edellisiin albumeihin, mutta pääpaino on sanoituksissa. Eels on enemmänkin runoilija tai kirjailija, jolle musiikki on hänen kirjansa: tyyli ei muutu, mutta kertomukset kylläkin.
Nopeiten levyltä mieleen painautuvat hyvin Beckin tyylinen The Man, nopeampi koneellinen This Is Where It Gets Good ja kaunis Mystery Of Life. 


Eels ei missään nimessä ole musiikkia kaikille. Ne, jotka eivät siitä ole ennenkään pitäneet, eivät pidä nytkään. Mutta asiahan toimii myös toisinpäin. Kaikki eivät pidä kaikesta, Eels ei pidä mistään ja minä pidän siitä.