EELS: Daisies Of The Galaxy

EELS
Daisies Of The Galaxy
Dreamworks

Eelsin edellinen albumi, kaksi vuotta sitten ilmestynyt Electro-shock Blues oli varsin tyhjentävä teema-levy Mark Everettin eli E:n siskon itsemurhasta ja hänen pitkään sairastaneen äitinsä vääjäämättä lähestyneestä kuolemasta. Amerikkalaiseen rock-musiikkiin on jo jonkin aikaa kuulunut lähinnä iltalehtijournalismia muistuttava paljastusmentaliteetti, mutta kyseinen levy pysähdytti ja laittoi miettimään aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Alanis Morissetten tai Marilyn Mansonin elämäkerralliset tunnustukset. Albumi päättyi hieman lohtua antaneisiin sanoihin "maybe it's time to live".
Daisies Of The Galaxya on pakko tarkastella suorana jatkona edellisen levyn teemaan, etenkin kun se alkaa lyhyellä pätkällä tuuban johtamaa hautajaismarssia. Ilmiselvää intertekstuaalisuutta ovat myös aloituskappale Grace Kelly Bluesin viimeiset sanat "I think I'll be okay".
Electro-shock Bluesiin verrattuna Daisies Of The Galaxya voi pitää melkein kevyenä musiikkina, vaikka uutuudellakin on edellämainitun lisäksi paljon muitakin viitteitä menneeseen. Esimerkiksi levyn kansitaide perustuu E:n vanhempiensa tyhjäksi jäänyttä kotia siivotessaan löytämän vanhan lastenkirjan kuviin ja Estate Sale -instrumentaali kuvaa saman siivousretken tunnelmia. Surrealistinen I Like Birds on kirjoitettu kuolleen äidin näkökulmasta ja Selective Memory kertoo kuinka onnellistenkin asioiden muisteleminen on vaikeaa.
E on kuvaillut Eelsiä alati muuttuvana välineenä omien laulujensa toteuttamiseksi. Tällä kolmannella albumilla (ensimmäinen oli 1996 ilmestynyt Beautiful Freak) häntä avustavat uskollinen rumpali Butch, bassoa pompotellut Grant Lee Phillips (Grant Lee Buffalo) sekä pianoa, kitaraa ja bassoa soittanut Peter Buck (R.E.M.). Useimmat sävelmät rullaavat eteenpäin yksinkertaisesti ja vaivattomasti kuin kuivaa huumoria tihkuvien tekstien taustalla. Useammin kuin yhden kerran levyn tunnelmista tulee mieleen Kukkulan kuningas -tv-sarja. Pari kertaa E selvästi antaa itselleen luvan irrotella. The Sound Of Fearin kertosäe soi kuin Midnite Vultures -parodiana ja Tiger In My Tank kääntyilee kömpelösti funkyna powerpoppina.
Daisies Of The Galaxy on erinomainen albumi, mutta sitä ei kuitenkaan voi millään tavalla kuvitella E:n taiteellisen uran huipentumana. Sen verran tavalliselta ja tasapainoiselta levy kuulostaa Electro-shock Bluesin emotionaalisen hyökyaallon rinnalla.
Mahtaakohan Daisies Of The Galaxy muuten olla ensimmäinen koskaan julkaistu albumi, jolla hittisingle (Mutations -aikaiselta Beckiltä kuulostava Mr. E's Beautiful Blues) on mukana vain bonusbiisinä?