EELS: Shootenanny

Arvio julkaistu Soundissa 05/2003.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Voiko mies, jonka taiteilijanimi on E, olla muuta kuin tekotaiteellinen näsäviisastelija?

Arvio

EELS
Shootenanny
Universal

Voiko mies, jonka taiteilijanimi on E, olla muuta kuin tekotaiteellinen näsäviisastelija? Amerikan alternatiivipopin suosikkiaakkonen on Eels-yhtyeensä aiemmilla levyillä osoittanut ennakkoluuloni vääräksi: E-miehen eksentrisen julkisivun takaa löytyy tuhdisti substanssia. Elektronisella anarkismilla kitararockiaan maustava Eels-johtaja on tavallaan Beckin henkinen sukulainen. Molempien musiikista löytyy taiteellisesti hönöilevän pintatason alta sangen perinteisiä hyveitä: vankkaa musikaalisuutta, lauluntekotaitoa ja pätevää soittimienhallintaa. Shootenanny-albumi muistuttaa kristallinkirkkaassa yleistunnelmassaan ja pakottomassa rentoudessaan herra Hansenin pienimuotoisempia tuotoksia.

Kumpainenkin herroista on osannut myös valikoida ympärilleen loistavia muusikoita tukemaan ideamaailmansa toteutumista. Aiemmin E:n joukoissa on soittanut muun muassa multi-intrumentalisti John Parish, nyt väriskaalaa laajentaa loistava PJ Harvey – ja Tom Waits -yhteyksistä tuttu kitaristi Joe Gore.

Olen oppinut pitämään pelkistämisen taitoa taiteellisen kypsymisen merkkinä ja Eelsin uutuus on tällä asteikolla harvinaisen punnittu kokonaisuus. Erinomaisesti laulava E alias Mark Oliver Everett pukee soittajineen laulunsa niille hyvin istuviin selkeisiin raameihin. Pienillä sovituksellisilla jipoilla syntyy jäntevä ja sopivasti yllätyksellinen draamankaari. Niukkaeleisen kitaraperustan tukena pörähtää välillä puksuttava rumpukone, välillä rennosti sixties-hengessä svengaava rytmiryhmä. Albumilta puuttuu kokonaan tärkeilevä tilittämisen tunne: esimerkiksi kiroilevista tytöistä, pikkulapsen viikonloppuaamuista ja aikuisten vaikeasta rakkaudesta kertovat laulut tuntuvat vaivattomilta, humoristisiltakin.

Koko levyn läpi kulkee puoleensa vetävän unelias atmosfääri, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa valahda velttoudeksi. Salakavalan pehmeissä ja kauniissa melodioissa lymyilee yksi vuoden intensiivisimmistä pop-nautinnoista. Shootenanny hivelee sielua nerokkaalla folk-rockilla, joka ei tukehdu menneisyyden kliseisiin. 

Lisää luettavaa