Levyarvio: Surua, epäonnistumisia ja muita itsestäänselvyyksiä – Eelsin Mark Everett on toiveikkaanakin uupunut

Arvio julkaistu Soundissa 11/2020.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Arvio

Eels
Earth To Dora
PIAS

Mark Everett ei varmastikaan voi sisältään nouseville melodioille ja tunnelmille saati lauluäänelleen mitään, mutta onhan se traagista että mies kuulostaa toiveikkaitakin asioita laulaessaan uupuneelta ja vittuuntuneelta.

Lähes 30 vuotta enemmän tai vähemmän samaa saa kuulijassa väistämättä aikaan turtumisen sävelmien ja tekstien samankaltaisuudelle sekä sokeuden niiden sävyille – joita onneksi tälläkin kertaa lähitarkastelussa paljastuu.

Earth To Doralla on surua, epäonnistumisia ja muita Eels-maailman itsestäänselvyyksiä, mutta myös huomattavan paljon hapuilevaa rakkautta ja uskoa parempaan. Tosin aiemminkin on käynyt selväksi, että lohduttomuus yksinkertaisesti istuu Eelsille optimismia paremmin. Melankolia on Everettin äänessä kotonaan ja tekee lauluista toden tuntuisia.

Haaleiksi jääviä tekstejäkin vähemmän kosketuspintaa tarjoaa Earth To Doran musiikki, sillä Everettin nykyinen yhtye soittelee niin miellyttävän pehmeästi, että tekisi mieli läpsiä heihin särmää ja säröä. Sitä kautta ne levyn muutamat hyvät kappaleet, etunenässä I Got Hurt, saattaisivat herätä eloon.

Hyvä maku tästäkin suuhun jää, sillä riisutusti toteutettu finaali Waking Up koskettaa ja luo toivoa niin fanille
kuin levyn kertojallekin.

Lisää luettavaa