EELS: Wonderful, Glorious

EELS
Wonderful, Glorious
V2

Tiedän, että on väärin toivoa ihmiselle pahaa. Siitä huolimatta toivon, että Mark Oliver Everett olisi seuraavalla albumillaan taas huonossa jamassa, sillä näin rakastuneen ja elämäänsä tyytyväisen miehen kuuntelemiseen kyllästyy helposti. Kolmen vuoden takaisella Tomorrow Morning -albumilla hyväntuulisuus vielä toimi yllättävänä elementtinä.

Eelsin musiikin erinomaisuus on aina perustunut päähahmonsa hirtehisiin ja makaabereihin teksteihin, joissa musta huumori ja pohjaton synkkyys nivoutuvat ainutlaatuisen koskettavasti. Silloinkin kun on mennyt hyvin, on vähintään sivulauseessa vihjattu sen olevan vain lumetta. Wonderful, Gloriousin rakkauslauluissa tuska esiintyy enää vain imperfektissä: “Man it was brutal/but it’s all in the past.”

Musiikillisesti Wonderful, Glorious kuitenkin pitää otteessaan tavallistakin hienommin. Levy täyttyy napakasta svengistä, rutisevista särökitaroista ja hauskoista riffeistä. New Alphabet ja Peach Blossom ovat tarttuvinta Eelsiä vuosiin.

Jännittävintä tässä levyssä on kaiken alla lymyävä julkilausumaton aavistus siitä, että pian on jälleen musertavan erolevyn aika. Sitä odotellessa.