EELS: Electro-Shock Blues

EELS
Electro-Shock Blues
Dreamworks

Eels -yhtyeen pomo on Mark ”E” Everett. E:n tekstit ovat silkkaa pornoa, juuri sitä pahinta tavaraa, jota kaivetaan tiskin alta vain sadetakkisille vakioasiakkaille. Levyn ensimmäinen kappale Elizabeth On The Bathroom Floor kertoo E:n siskon itsemurhasta ja muutenkin kuolema ja kärsimys ovat levyn keskeiset teemat. Kun mies toteaa levyn päättävän PS. You Rock My World -kappaleen lopussa, että ”maybe it´s time to live”, niin se tuntuu melkein huojentavalta. Ainakaan mitään pahempaa ei ole enää tulossa. Electro-Shock Bluesin rinnalla Eelsin pari vuotta vanha Beautiful Freak -albumi tuntuu pelkältä harjoitelmalta. Tällä kertaa kaikki on viety tekstien lisäksi myös musiikissa debyyttiä pitemmällä. Albumin äänimaailma on säästeliäs, mutta kiero ja sen rytmiikka muljahtelee kuin luurankojen polvilumpiot pallokentällä. Eelsin rahiseva tietokoneblues kuulostaa välillä Tom Waitsin työltä jonkun nuoren ja neuroottisen pop-yhtyeen eikä itseriittoisten studiomuusikkojen kanssa. Tai Beckiltä, jos hänellä menisi todella huonosti ja hänellä olisi kyky verbaaliseen ulosantiin muutenkin kuin ”I´m a loser, baby” -tasolla.
Electro-Shock Blues on levy, jonka tahtoisin lukea kirjana tai nähdä elokuvana.